Olen ehkä jokseenkin toiveikas. Jos saan muutaman hyvän päivän, saan levällään olevan sivujuonen kasaan. Jos saan niiden lisäksi muutaman hyvän päivän, saan sidottua kohtaukset nuoraksi sen sijaan, että ne ovat irtonaisia narunpätkiä.
Tänään olen kirjoittanut määrässä vähän mutta intensiteetissä paljon. On ollut ihmeellinen ilta. Niin outo ja auki.
Saara Henriksson kirjoitti tänään blogissaan muun muassa ajankäytöstä ja siitä, kuinka päivätyön jälkeen kirjoittaminen on toinen työpäivä. En voisi olla samempaa mieltä. Ja samoin siitä, ettei itseruoskinnasta ole hittojakaan hyötyä. Paljon hyödyllisempää on kirjoittaa. Jos pystyy. Juuri nyt minä näköjään pystyn ja toivon lihakset krampissa, että tätä jatkuu vielä niin, että saan vuoden loppuun mennessä ensimmäisen version valmiiksi. Jonkunlaisen ensimmäisen version. Joka on siis kolmas versio tavallaan, mutta ensimmäinen oikea. En minä tiedä, vähän on pää sekaisin.
2 kommenttia:
Tsemiä, kyllä saat valmiiksi jos innostusta riittää :) Mä sain juuri äsken neljännen käsiksen tuhannennen kerran valmiiksi. Nyt voin loppuviikon ajan huojua ja levätä - tai siis käydä töissä.
Vau, onnea neljännen johdosta! Minä toivon, että saan jostain puristettua kirjoituspäiviä - ja energiaa, työpäivän jälkeen se on joskus vähän kortilla. Onneksi kirjoittaminen synnyttää kirjoittamista ja jotenkin energisoi itseään, joten joskus kun on tosi naatti olo, kyse on vain ryhtymisestä ja sitten jaksaakin painaa kummasti.
Lähetä kommentti