Koska James ei hoitanut osuuttaan, raivasin tänään hiukan. Koti tuntuu paljon isommalta, kun lattiaa on näkyvissä... krhm. Ajattelin myös kirjoittaa tuon pikku raivausepisodin jälkeen. Mutta. Ihminen tarvitsee hiukan tilaa. Esimerkiksi lukemiselle. Kesken on aika monta kirjaa, niistä päälimmäisinä Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää ja Emma Puikkosen Matkamusiikkia. Molemmat ovat hyviä kirjoja ja haluaisin lukea ne loppuun. Lisäksi haluaisin neuloa. Katsoa telkkarista Downton Abbeyn. Syödä herkkuja (joita ei ole). Aloittaa lukemaan jotain uutta kirjaa sitten kun nuo kaksi edellämainittua on luettu. Loikoilla sohvalla.
Joten. Koska kirjoitusaikaa olisi ennen Downton Abbeytä jäljellä vain puoli tuntia, niin päätinpä pitää tänään välipäivän. Ei sillä, puolessa tunnissa saa paljon aikaan. Monina päivinä olisin onnellinen, jos minulla olisi puoli tuntia kirjoitusaikaa. Tänään kuitenkin vapailen. Ja otan kaiken kiinni perjantaina, kun pidän kirjoitusvapaapäivän.
2 kommenttia:
Välipäivät ovat tarpeellisia. MInäkin pidin eilen sellaisen ja hups, keksin oitis mitä tekstille seuraavaksi teen :)
Onpa sinulla ollut hyvä välipäivä! Tuollaisia tarvitaan!
Välipäivät ovat ihan yhtä tarpeellisia kuin ne kirjoituspäivätkin. Joskus pitää vain saada olla. Eikä tarvitse edes ajatella sitä, että "siellä se alitajunta nyt tekee työtään kun minä löhöän". Vaikka niin oikeasti tapahtuisikin. ;)
Lähetä kommentti