Hitaasti&varmasti

Olen taas editoinut kuin pieni eläin. Piti suosiolla jättää myöhemmäksi ne kohdat, joissa tarvitaan erityistä panostusta ajatteluun. Jouduin minä nytkin ajattelemaan, mutta vähän eri tavalla. Ajatteleminen on yllättävän rankkaa, kun on ensin ajatellut päivällä töissä aivonsa puhki. Sitten sitä tulee kotiin, syö ja lukee päivän Hesarin, laittaa pyykkiä koneeseen, eikä ole vielä ollenkaan toipunut, ja sitten pitää ruveta editoimaan. Olen editoinut. Korjannut yksityiskohtia, lisännyt lauseita, deletoinut lauseita, kirjoittanut, tarkistanut yksityiskohtia. Tiedän, mitkä hommat jäivät vielä tekemättä, niistä jatketaan sitten - joskus. Nyt tulee nimittäin pakollinen tauko editointiin, joko muutaman päivän tai puolentoista viikon mittainen. Ei, minulta ei ole kysytty että haluanko tällaista taukoa, mutta toisaalta juuri nyt, kun olen aika poikki, tuntuu siltä, että ehkä se onkin hyvä. Että ehkä sitten tämän pakollisen editointitauon jälkeen kykenen taas tekemään töitä Volvon kanssa kirkkain mielin ja jaksan olla sen arvoinen. Seuraava editointiputki saa sitäpaitsi kestää maksimissaan viikon ajan, ja silloin pitää olla skarppina, sillä sen jälkeen Volvo lähtee ensilukijalle. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Siltä se nyt tuntuu, kun hommia on vielä vaikka ja kuinka.