Vieraita ja omaa

Juon päivän neljättä teekupillista. Ensimmäinen oli rooibos, välissä kaksi mustaa ja tämä taas rooibos. Istun muualla ja katselen järvelle. Kaukana sataa ja taivas on silti sillä tavalla kirkas, että silmiä särkee. Tässä kohtaa minulla on mahdollisuus ottaa Volvo esiin. Aikaa ehkä puoli tuntia, ehkä vähän enemmän. Kolo ajassa, kolo päivässä, mahdollisuus. En bloggaa nyt pidempään. Sanon vain, että luin eilen Calpurnia Taten (Luonnonlapsi Calpurnia Tate) ja ihmettelin, miksi alkuperäistä nimeä ei ollut suomennettu suoraan - Calpurnia Taten evoluutio olisi ollut päheä nimi. Alkuteos on siis nimeltään The Evolution of Calpurnia Tate. Erinomainen kirja tähän väliin Ja nyt avaan Volvon tiedoston ja kirjoitan sitä hetken, jotta olisin taas vähän lähempänä omaa kirjaa.