May the Force be with you

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Surua, ikävää ja samppanjaa

Luin viikonloppuna Seita Vuorelan Karikon. Ennakko-oletuksia ei juuri ollut, sen verran vain, että tiesin, että kirja on viime vuosien laatulanua, jos se kerran sai Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon 2013. Ja tiedättekö mitä. Karikko on loistava kirja. Ei se turhaan ole palkintoaan saanut. Hieno, hyvä, hyytävä, surullinen. Kun luin kirjan loppuun, olin sellaisessa paikassa, että en voinut itkeä. Yritin räpytellä ylimääräiset vedet silmistä pois ja olla niin kuin en olisikaan. Ehkä Karikko iski minuun osittain tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi niin lujaa, mutta olisi se iskenyt muutenkin. Surullinen kirja, ja kuitenkaan ei sitten surullinen. Kannattaa lukea, jos ette ole lukeneet jo. Toivottavasti Karikko on löytänyt suuren lukijakunnan ja löytää sitä myös aikuisista. Voi olla varmaan aika terapeuttinenkin lukukokemus. Jani Ikosen kuvitus on myös tosi hieno, etenkin kun en ole tottunut näkemään kuvitusta romaaneissa. Kuvat kuitenkin tavoittavat tekstin tunnelman tosi hienosti.

Viime viikon matkoillani kiersin myös lentokentän kautta. Ostin pullon samppanjaa. Laitan sen jemmaan Volvoa varten. Kreikkalaisten kustannussopimuksen (jota ei koskaan tullut) varalta ostetut samppanjapullot on juotu jo, viimeisin maaliskuussa, ja sillä juhlittiin ihan tavallisena tiistaina hyviä ystäviä. Kun sitten olin lentokentän taxfreessä, totesin, että Volvo on sen verran pitkällä jo, että se saa oman samppanjapullonsa. Ehkä muutaman muunkin, odottamaan sitä, että sopimus syntyisi. En sentään laittanut pulloa jääkaappiin. Ei vielä. Ei Volvo niin valmis ole.

Tänä iltana istuin auton kyydissä ja katselin maisemia ja ajattelin. Tuli ikävä Volvoa. Toivottavasti ehdin kirjoittaa huomenna.

4 kommenttia:

Vera Vala kirjoitti...

Kirjoitusiloa. Olen varma, että myös Kreikkalaisia juhlitaan vielä samppanjalla, sen vuoro vain ei ollut ensimmäisenä.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Vera :). Minäkin toivon, että Kreikkalaisten aika tulee vielä jossain vaiheessa :).

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä Veran kanssa.
Ehkä voisin salaa toivoa samaa omalle pikku ykköselleni pöytälaatikon uumenissa ;)
Än

Rooibos kirjoitti...

Ihanaa, kun te Än ja Vera jaksatte uskoa Kreikkalaisiin :)! Ei sillä, kyllä minäkin ajattelen niin, että kun saan esikoisen julki, niin sitten on taas Kreikkalaisten aika :).