May the Force be with you

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Arki ja Volvo

Volvon neljäs versio on ihan loppusuoralla. Mistäkö sen tietää? Siitä, ettei minua huvita kirjoittaa sitä enää. Tai huvittaa, mutta ei juuri nyt. Nyt tuntuu vain siltä, että onhan sitä jo tuossa ja ei sitä kannata enää hiulata ja lähetä nyt se sille ensilukijalle ja ääh on paljon järkevämpää istua kirjoituskahvilassa tuijottamassa tyhjyyteen kuin kirjoittamassa. Paitsi että tuon viimeksi mainitun korvasin sillä, että kirjoitin vähän ja sitten juttelin henkilökunnan (yksikössä) kanssa luovan työn tekemisestä leipätyön kanssa yhtä aikaa. Oli oikein virkistävä juttutuokio. Ja hyvä teekupillinen. Ja jonkinlainen valaistuminen sen suhteen, että kyllä, Volvo lähtee ihan pian ensilukijalle. En hilloa sitä pitempään. Tänään tai viimeistään huomenna.

Juttelimme kirjoituskahvilan henkilökunnan kanssa etenkin rajoista ja odotuksista tuossa kuviossa, että kun ensin pitää tehdä työkseen jotain tavallista ja sitten sen jälkeen pitäisi venyä johonkin luovaan. Vaikka Volvon kirjoittaminen on ollut ja on ihanaa, niin noin ylipäätään, eihän se mitään herkkua ole aina, että sen jälkeen, kun on tehnyt päivän työt (jotka ovat tiettyjen raamien sisällä ja muilla on tietyt odotukset siitä, että mitä ja millaista töissä saa aikaan), niin sitten pitäisi olla yhtäkkiä rajaton ja raamiton ja auki - unohtaa odotukset ja unohtaa se, että unohti ne. Helposti se raamien sisällä seisominen jää päälle töiden jälkeenkin ja se näkyy tekstissä tyypillisinä, ennalta arvattavina ja ilmeisinä asioina. Mikä ei ole kiva. Eikä tuota kirjoittamiseen sitä tunnetta, että nyt, nyt teksti lentää ja sanat tulevat jostain muualta minulle.

Ennen kuin alan rukata Volvon tämän version viimeisiä juttuja, hankin itselleni ruokaa. Sen jälkeen ehkä jaksaa taas. Irrottautua, lentää, olla auki ja valita mikä tahansa niistä kaikista suunnista, joita ympärille aukeaa. Toivottavasti.

2 kommenttia:

Ilona/Yöpöydällä kirjoitti...

Ajatuksesi kuulostavat niin tutulta! Olen vääntänyt viimeiset kaksi kuukautta erästä tutkimusprojektia ja saamassa sitä päätökseen... Pelkkä tiedoston nimen näkeminen aiheuttaa jo yökkäysreaktion! Allekirjoitan täysin sinun fiilarit. Nyt pidin pienen kahvitauon joten jaksan vääntää taas pitkälle yöhön asti... Tsemppiä! Volvosta tulee varmasti hyvä :)

Rooibos kirjoitti...

Ilona: en siis ole yksin ;). En ole päässyt vielä tuohon vaiheeseen, että tiedoston nimen näkeminenkin alkaisi ällöttää, mutta tunnistan itsessäni tietyt piirteet jo aiempien kässärien kohdalta. Kuten esim sen, että jos väkisin viilaa kässäriä, vaikka se pitäisi jo päästää lukijalle tai kustantamokierrokselle, niin siitä tulee vain vihaiseksi :). Yritän tällä kertaa välttää sen vihaiseksi tulemisen. Jos vain saisin ehkä tunnin verran tehtyä hommia, niin se olisi siinä tältä erää! Tsemppiä sinullekin projektisi kanssa!