Turhan krapuloitunut olo tänään, ottaen huomioon sen, että en oikeasti juonut eilen paljon. Hiukan kuohuviiniä ja hiukan siideriä. Tänään paha maku suussa, nestehukka aivoissa ja maha antaa äärimmäisen hienovaraisesti ymmärtää, että asidofiluspiimä olisi voinut olla fiksumpi veto kuin kuohari. Keuhkot eivät ole ihan yhtä hienovaraiset huomautuksissaan. Hm. Lisäksi väsyttää. Viime viikon valvomiset tuntuvat kostautuvan. Päässä ei liiku muuta kuin tahmeaa möllöä. Olen lukenut Meyerin Eclipseä ja kirjoittanut yhden (1) sivun raakatekstiä. Tuskallista. Samaan aikaan kun haluan uppoutua raakatekstiin, en vain kykene. Aivot eivät liiku, kynä raapii paperia ikävästi ja puoleen sivuun tuntuu menevän ikuisuus.
Olen yrittänyt olla armollinen itselleni, mutta tämä päivä ei oikein rohkaise siinä. Tuntuu siltä, että taas yksi viikonloppu hukkaanheitettynä. En ole lainkaan valmis huomiseen, en ollenkaan. Huominen työpäivä tiettyine erikoisvaatimuksineen kammottaa minua. En ole valmis, en ole levännyt, minulla ei ole mitään annettavaa. Itkettäisi jos jaksaisin. Nukkuisin jos saisin unta. Söisin jos minulla olisi jotain syötävää. Ajattelisin jos olisi ajateltavaa. Eilinen päivä oli mukava, 24h sosiaalista toimintaa oli mukavaa - mutta missä on minä? Eikö sen pitänyt päästä esille ja lepuuttamaan ennen taas yhtä työviikkoa?
Krapulasta tämä kaikki varmaan johtuu, nämä surulliset ja masentuneet tunteet, mutta tieto siitä ei tällä kertaa auta siihen, että tuntuu pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti