Tänään olen vihdoin lukenut loppuun Murakamin, joka olikin kesken kuukausikaupalla. Hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta luin sitä lähinnä illalla sängyssä ennen nukkumaan käymistä, jos ei ollut jotain jännempää lukemista, joten aikaa kului. Onneksi tämä Murakami oli novellikokoelma; helppo lukea pätkissä. Luin loppuun myös Juuli Niemen Pitkästä ilosta. En harrasta nykyrunoutta missään muodossa juuri lainkaan, mutta Tule hyvä -novellikokoelman rohkaisemana hankin tuon Pitkästä ilosta. En saanut suuria tunteita, mutta tunteita kuitenkin, ja mielestäni kirjallisuuden pitääkin herättää tunteita. Ja ajatuksia tietysti, mutta lukiessa ennen kaikkea tunteita.
Seuraavaksi aion palata Elokuvan runousopin pariin. Olen päässyt henkilöhahmoista eroon ja seuraavana on luku juonesta ja rakenteesta ja minulla on tunne, että siihen kannattaa keskittyä ihan kunnolla. Omassa kirjoittamisessa rakenne on se, mikä tuottaa selkeästi vaikeuksia. Rukkasin nyt illalla Zeetaa, muutin rakennetta, pelasin palapeliä, deletoin turhuuksia, lisäsin pari sanaa sinne tänne. En tiedä, onko rakenne vieläkään kunnossa, mutta ainakin aloitus on nyt parempi. Zeeta sai alkunsa pelkästä tunnelmasta ja jos tekstillä ei ole oikein muuta alkusykäystä kuin tunnelma, sitä syöksyy pää edeltä siihen tunnelmaan ja yleensä pelkkä tunnelma ei riitä luomaan mielenkiintoista alkua. Eilen kun luin Zeetaa, alku oli jopa minunkin mielestäni suorastaan puuduttavan tylsä, joten se meni sitten uusiksi. Yritin katsella Zeetaa muutenkin kriittisin silmin, mutta joskus on vaikea päätellä, kummalle puolelle nuorallatanssija (eli kirjoittaja) on lipsahtanut - hienovireisyyden hietikoille vai tylsyyden suohon.
Kuten huomaatte, tauti on oletettavasti väistymässä, jos kerran pystyn keskittymään ylläolevan kaltaisiin aktiviteetteihin. En kuitenkaan pode omaatuntoa siitä, että olin tänäänkin kotona. Olo on ollut välillä tukala ja luulen, että vain poskionteloita varten otettua buranaa saa kiittää siitä, että olen voinut keskittyä muuhunkin kuin tunteeseen siitä, että pään limakalvot yrittävät kalloluiden läpi ulos naamastani.
Illan seuraava tavoite on a) keittää kuppi teetä ja b) istua sohvalla peiton alla, syödä voileipä ja juoda se teekupillinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti