Auuuh! Ratsastaminen on armoton harrastus - heti kun kuvittelee jotain osaavansa, tulee turpajuhlat. Onneksi säästyit ilmeisesti vakavilta kolhuilta, vaikka kroppa ja pää kokivatkin kovia?
Olo on kuin pesukoneen linkouksessa olleella räsynukella tällä hetkellä. Ja olen sentään napannut melko tuhtia relaksanttia eilen+tänään, eli en tahtoisi tietää, millainen olo olisi ilman troppeja. Brr. Mustaa silmää en saanut, vaikka kovasti toivoin ;). Otsikko on vaan kipeä ja paikoin punottaa ja niskat/hartiat/selkä tuhannen jumissa. Saa nähdä ensi viikon torstaina, kuinka paljon pelottaa lähteä taas hyppäämään. Siis eilenhän klassisesti hevonen ei hypännyt, mutta minä hyppäsin - mäkihyppyasennossa eli kädet takana ja otsa edellä ;)
Kävin tänään lääkärisedällä, ja se tsekkasi, että kaularanka on ok, ja lohdutti, että nappeja napsimalla olo paranee. Oisko nappeja myös sen itseluottamuksen parantamiseen...
ihan vaan pikkuvinkkinä, että suosittelen mitä lämpimimmin lännenratsastusta. siinä kun ei hypätä esteiden yli, vaan selätetään ne muilla keinoin. ja mieluummin pysymällä itse siellä satulassa.. ;o)
nimim. "Tätiratsastaja, jota huimaa jo puomin yli käveleminen"
Länkkäriä olisi kiva kokeilla. Kouluakin on kiva ratsastaa, mutta noilla esteillä saa jokaisen tunnin jälkeen kiksejä siitä, että onnistuin! pysyin selässä! (ainakin tätä ennen) oli kivaa!
Vaihdoin vuodenvaihteessa tallia, ja nyt olen siis estetunnilla, eli joka tunti hurjastellaan pikkuesteiden yli. Ja kesällä pitäisi mennä maastoestekurssille -apua.
Vaihdoin estetunnille juuri siksi, että saisin onnistumisentunteita, kun vanhalla tallilla sileän tunnit eivät niitä enää tarjoilleet kun hevosten taso ja minun tasoni eivät kohdanneet. Enkä tarkoita, että olisin niin hyvä, vaan ei nyt vaan enää onnistunut mikään. Tätähän siitä sitten seuraa, kun lähtee hakemaan itseluottamusta esteille ;).
No, kypärä uusiksi, ensi torstaina taas tunnille ja hengitys syvääään ja eiköhän se siitä.
5 kommenttia:
Auuuh! Ratsastaminen on armoton harrastus - heti kun kuvittelee jotain osaavansa, tulee turpajuhlat. Onneksi säästyit ilmeisesti vakavilta kolhuilta, vaikka kroppa ja pää kokivatkin kovia?
No huh huh, onneksi ei käynyt pahemmin.
Paranemisiin.
Karpalo
Olo on kuin pesukoneen linkouksessa olleella räsynukella tällä hetkellä. Ja olen sentään napannut melko tuhtia relaksanttia eilen+tänään, eli en tahtoisi tietää, millainen olo olisi ilman troppeja. Brr. Mustaa silmää en saanut, vaikka kovasti toivoin ;). Otsikko on vaan kipeä ja paikoin punottaa ja niskat/hartiat/selkä tuhannen jumissa. Saa nähdä ensi viikon torstaina, kuinka paljon pelottaa lähteä taas hyppäämään. Siis eilenhän klassisesti hevonen ei hypännyt, mutta minä hyppäsin - mäkihyppyasennossa eli kädet takana ja otsa edellä ;)
Kävin tänään lääkärisedällä, ja se tsekkasi, että kaularanka on ok, ja lohdutti, että nappeja napsimalla olo paranee. Oisko nappeja myös sen itseluottamuksen parantamiseen...
Rooibos
ihan vaan pikkuvinkkinä, että suosittelen mitä lämpimimmin lännenratsastusta. siinä kun ei hypätä esteiden yli, vaan selätetään ne muilla keinoin. ja mieluummin pysymällä itse siellä satulassa.. ;o)
nimim. "Tätiratsastaja, jota huimaa jo puomin yli käveleminen"
Länkkäriä olisi kiva kokeilla. Kouluakin on kiva ratsastaa, mutta noilla esteillä saa jokaisen tunnin jälkeen kiksejä siitä, että onnistuin! pysyin selässä! (ainakin tätä ennen) oli kivaa!
Vaihdoin vuodenvaihteessa tallia, ja nyt olen siis estetunnilla, eli joka tunti hurjastellaan pikkuesteiden yli. Ja kesällä pitäisi mennä maastoestekurssille -apua.
Vaihdoin estetunnille juuri siksi, että saisin onnistumisentunteita, kun vanhalla tallilla sileän tunnit eivät niitä enää tarjoilleet kun hevosten taso ja minun tasoni eivät kohdanneet. Enkä tarkoita, että olisin niin hyvä, vaan ei nyt vaan enää onnistunut mikään. Tätähän siitä sitten seuraa, kun lähtee hakemaan itseluottamusta esteille ;).
No, kypärä uusiksi, ensi torstaina taas tunnille ja hengitys syvääään ja eiköhän se siitä.
Rooibos
Lähetä kommentti