Tämän postauksen aihen on varastettu, mutta sain luvan plagiointiin. Aiheena siis yöpöytä ja tarkemmin sen kannattelemat tavarat.
Minullahan ei ole oikeaa yöpöytää, on vain ukin ja mummin evakkokuormassa tullut ruokapöytäkaluston tuoli, jonka olen hionut, maalannut ja päälystänyt istuimen uudella kankaalla. Kankaan vaihtamista olen miettinyt jo pitkään, nykyinen on liian krumeluuri, mutta eipä tuota päälistä paljon näy, sillä yöpöydäksi määrätyllä tuolillani on aika paljon lastia. Mennäänpäs katsomaan, mitä sieltä löytyy.
Puolitäysi nenäliinapaketti. Melkein tyhjä tuubi jalkarasvaa. Lämpösydän, joka pitäisi elvyttää keittämällä sitä viisi minuuttia. Erittäin vajaa talouspaperirulla. Kuusi kynää. Joutilas, nahkainen kirjanmerkki. Päiväkirja. Muutama aanelonen valkoista paperia, joihin on raapustettu hajanaisia sanoja. Ratsastuspäiväkirjani. Raija Siekkisen Novellit. Charles de Lintin Forests of the Heart, erittäin kesken, en tule varmaan ikinä lukemaan loppuun. Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat, joka on juuri kesken. Julia Cameronin Kultasuoni, joka on kesken ja ihan pian myöhässä kirjastosta, voi voi. Elokuvan runousoppia -opus. Maru Wanlessin Mielekästä ratsastusta -opas.
Siinäpä se. Osin unohdettujen kirjojen hautuumaa, osin juuri luvun alla olevien kirjojen levähdyspaikka. Ja nenäliinoja ja talouspaperia - ihminen ei voi nukkua, jollei yöpöydällä ole jotain, mihin pyyhkiä nenänsä ;).
Tänään taitaa olla vapaapäivä. Kirjoitin aamusivut, mutta en ole kirjoittanut muuta. Suunnitelmia kyllä on. Huomisen pyhitän niiden toteuttamiselle. Nyt lähden elokuviin.
4 kommenttia:
Minullakin on yleensä nenäliinoja yöpöydällä, mutta nyt jostain syystä ei... Ehkä johtuu siitä, että koirani pitää niistä. Erityisesti käytetyistä. Makuja on monia...
Elokuvan runousoppia on hyvä kirja! Vaikken vieläkään ole lukenut sitä loppuun. :)
Vilpitön kysymys: Kauanko olet kirjoittanut aamusivuja? Pidätkö niiden kirjoittamisesta? Kysyn siksi, että kokeilin itse joskus, ja ne saivat minut kaamean ärtyneeksi. Niinpä lopetin.
Päivi, vilpitön vastaus vilpittömään kysymykseesi ;). En oikeastaan kirjoita aamusivuja :). Kesälomalla kirjoitin niitä parin viikon ajan ja se auttoi minua rentoutumaan - ei tarvinnut stressata kirjoittamattomuudesta kun oli raapinut aamulla kolme sivua kasaan. Ilman niitä en varmasti olisi osannut nauttia lomasta.
Noin niin kuin muuten kirjoitan aamusivuja erittäin satunnaisesti. Minusta ei ole heräämään työaamuina aikaisemmin edes kirjoittamisen takia. Viikonloppuaamuisin sitten joskus. Tänään esimerkiksi en kirjoittanut aamusivuja, vaikka eilen kyllä.
Yritän kyllä kirjoittaa raakatekstiä mahdollisimman paljon ja usein, mutta sillä ei ole ihan samanlaista tarkoitusta kuin aamusivuilla. Osittain kyllä, mutta osittain ei. Raakatekstiksi kutsun siis käsin kirjoitettua soopaa/tajunnanvirtaa/novellinsiemeniä/mitä tahansa, jota suollan kirjoitusvihkoihini ja jonka on tarkoitus pitää minut "auki".
Ainiin, kysyit vielä, että pidänkö aamusivuista. Hm. En osaa ajatella niitä pitämisasiana. Minulle ne ovat oikeastaan vain raakatekstiä, joka kirjoitetaan heti sängystä noustua. Ja raakatekstin kirjoittaminen - välillä se on tosi kivaa, välillä on tosi hankalaa puristaa edes sivua kasaan.
Ihanaa. Luulin jo, että olet tosi tunnollinen aamusivuilija, joka rakastaa sitä puuhaa! :)
Raakatekstiä kyllä kirjoitan ja jopa pidänkin siitä, mutta en aamuisin. Toi on hyvin sanottu, että raakatekstin kirjoittaminen pitää "auki".
Päivi: minua ei saa arkena mikään mahti nousemaan ylös ennen kukonlaulua aamusivujen takia, joten ne ovat silkka käytännön mahdottomuus ;). Vaikka muulloin kirjoittaminen on prioriteettilistan kärjessä, aamuisin mieleeni ei mahdu muuta kuin ajatus siitä, että saisi nukkua lisää. Sellaista se on kun käy päivätöissä ;)
Lähetä kommentti