Milloinkohan olen viimeksi lukenut Gamman? Sen 115-sivuisen romaanikässärini, jonka lähetin puolitoista vuotta sitten kierrokselle ja josta on tulematta vielä pari hylsyä. Varmaan silloin puolitoista vuotta sitten. Ja tänään. Tai tänään en kyllä lukenut läpi - skrollasin läpi, deletoin läpi. 115 sivusta tuli ensin 12 sivua, sitten avasin uuden, puhtaan tiedoston ja kirjoitin uudestaan, copypastetin hiukan. Vajaa viisi sivua.
En osaa arvioida yhtään, kuinka pitkälle uudelleensyntynyt Gamma toimii noine hyvineen, mutta sen tiedän, että paremmin kuin alkuperäinen. Skrollatessani ja deletoidessani ehdin lukea sen verran, että tajusin, kuinka hatara, mielenkiinnoton, löysä, mitäänsanomaton alkuperäinen Gamma oli. Etukäteen olin ajatellut, että uudelleenkirjoitus olisi vaikea, vaikeita päätöksiä täynnä, jotenkin hankalaa, vaikka olinkin ajatuksesta ihan innoissani. Ei se ollut hankalaa. Ei korventanut sielua. Päin vastoin, olin valtavan helpottunut deletoidessani tekstiä. Noinko huono se olikin? Pois pois pois, pois turha löpinä, pois kaikki henkilöhahmot kolmea lukuunottamatta. Aivan kuin olisin leikannut vanhan pensasaidan maan tasalle. Terve ydin jätetään, joka puolelle harottavat oksat leikataan pois, maata myöten. Nyt se on tehty. Nyt annan Gamman maata, toeta hiukan, annan ensi viikon irrottaa mielessä olevat kytkökset jäljellejääneen ja poisotetun väliltä. Sitten printtaan uuden Gamman ja luen sen. Katson, mitä pitää vielä tehdä. Katson, tuleeko siitä kelvollinen tuolta pohjalta, vai kirjoitanko sen kokonaan uudestaan vielä kerran.
Helpottunut, mutta myös hämmentynyt olo. Tuossako se nyt oli? Olin tosiaan luullut, että se olisi vienyt aikaa ja ollut hankalaa. Mitäs nyt sitten? Mennäkö ulos vai totellako nälkää? Tämän päivän kirjoittamiset eivät ole vielä tässä, mutta pieni tauko on ihan paikallaan. Ehkä lyhyt kävely ulkona itseni kanssa, ehkä hetki neulomista. Ehkä luen jotain tai syön.
Hyvä olo. Kevyt ja mahan kohdalta tyhjä. Ensi viikolla tapaan Rakennegurun kanssa ja hän lupasi sanoa jotain jostain tekstistäni - lähetin kreikkalaiset hänelle kesällä. Gamma on uudistunut, sunnuntai vasta puolessa. Juuri nyt tuntuu siltä, ettei kaikki kuitenkaan ole ihan niin ankeaa ja väritöntä kuin välillä tuntuu. Ja taas tuntuu, kuin erottaisin hiukan sitä polkua, jota pitkin haluan kulkea.
2 kommenttia:
Tämä on inspiroiva esimerkki siitä, miten hyvää tekstin makuuttaminen omalle arvostelukyvylle tekee. Mulla on ollut joidenkin novellien suhteen samanlaisia kokemuksia, ongelmavyyhti purkautuu kuin itsestään.
Joo, kummasti tuo aika tekee tehtävänsä. Tämän Gamman kohdalla kyllä aikaa kului vähän liikaa... Luulen kyllä, että homma olisi mennyt näin vaikka olisin vähän aikaisemminkin jo tarttunut toimeen. Ei vaan ole ollut tarvetta (ja halua), kun on noita muita tekstejä ollut tuossa tyrkyllä.
Tänään onnistuin selvittelemään muitakin vyyhtejä, kun aloin iltapäivällä pähkäillä Alfan lopun kanssa. Kirjoitin raakatekstinä yhden potentiaalisen lopun ja totesin, että ei toimi ja sitten ihan vahingossa pääsin jonkunlaiseen ratkaisuun kun katsoin hommaa rakenteen kautta. Nyt Alfassa on siis loppu - sekin saa maata hetken ja sitten katson, että kuinka muokkaan sitä. En ole oikein tyytyväinen uuteen juonenkäänteeseen, sillä mielestäni se vähän lässäyttää tilannetta, mutta nyt olen päässyt vähän eteenpäin, ja siitä voi taas jatkaa.
Lähetä kommentti