Viime aikoina on tullut vietettyä näköjään enemmänkin huonoa elämää. Viimeiset neljä päivää ovat kuluneet melko sekalaisissa meiningeissä. Joka päivä puoli vuorokautta huonoa elämää ja puoli vuorokautta urheilullista ulkoilmaelämää. Voitte uskoa, että se käy voimille! Ainoa, mitä jaksan enää ajatella, on toive, ettei ensi yö olisi kovin paha liskojen yö... Tervehenkisen ja epätervehenkisen elämän sekoittamisesta tulee vähän kaksipäinen olo. Kiteyttäisin kaiken yhteen sanaan: huh.
Väsymys on ihan hervotonta. On ihanaa, että pian on taas arki, vaikkakin kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä todella absurdilta asialta.
Jestas.
Sänky. Oma pikkuinen, ihana sänky. Oikeankorkuinen tyyny, hiljaisuus, oma peitto. Oma, ihana peitto.
Palataan asiaan, kunhan olen toipunut. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pään nollaus onnistui niin hyvin, ettei päässä todellakaan liiku mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti