May the Force be with you

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Loman jälkeisiä tunnelmia

Tänään on naistenpäivä. Se kiteytyi aamulla klo 02:n aikaan, kun tulin reissusta kotiin yhden ison matkalaukun, suksipussin, monokassin, muovikassin ja käsilaukun kanssa. Naistaksikuski purki tavarani takakontista ja ilmoitti tuovansa matkalaukkuni alaovelle sanoilla "tää on mun kuntosali". Minä kiitelin avusta vuolaasti, sillä tavaraa oli ja kaikki painoi paljon. Taksikuskini huitaisi kättään, että ei se mitään, mutta sanoi sitten vakavana, että "mä en mielellään jätä ketään yksin yöaikaan kaupunkialueella". Minä kiitin uudestaan ja toivotin hyvät yöt. Taksikuski hymyili iloisesti ja toivotti hyvää naistenpäivää. Raahattuani maallisen omaisuuteni kotiin ja itseni suihkun kautta sänkyyn, mietin vielä taksikuskia. Olen aina toivonut, etteivät taksit kaasuttaisi niin äkkiä pois. Että joku joskus odottaisi sen hetken, että pääsisin pimeältä kadulta sisälle. Nyt odotti. Odottaja oli nainen niin kuin minäkin. Hän ymmärsi ja tiesi. Kiitos siitä.

Lomamatka meni muutenkin hyvin kuin paluutaksikyydin osalta. Söin valtavia määriä hyvää ruokaa, sain hurjasti raitista ilmaa ja liikuntaa, tissuttelin punkkua. Mahani oli ok sekä siedettävä koko reissun, mutta nyt, kotona, rauhallisen tomaatti-katkarapukeiton jälkeen mahani on sitä mieltä, että nyt riitti tämä kidutus! Siis tuhdit juustopasta-annokset viikon ajan ovat paljon mahaystävällisempiä kuin keitto, niinkö? Hohhoijaa - logiikasta ei ole tietoakaan, mutta pääasia, että loma sujui mahan osalta hyvin. Nyt on taas aikaa korjata vahingot...

Mahan lisäksi lomalla kärsi niska-hartia-osasto. Vaikka nukuin autuaasti, hotellin tyyny ja sänky olivat huono yhdistelmä niskalle. Puhumattakaan siitä eilisestä muutaman tunnin bussimatkasta, jonka aikana nukuin todella omituisissa asennoissa kaksi tuntia. Päätä särkee, niskaa särkee, kohta särkee taatusti hartioitakin. Seuraavaksi aion suunnata lääkekaapille. Nappia naamaan, ei tästä muuten mitään tule. Onneksi parin päivän kuluttua pääsee taas hierojalle.

On siis lomailtu. Seuraavana on vuorossa paluu arkeen. Jännittävää. Odotan sitä - en töihinpaluuta, mutta paluuta kirjoittamisarkeen kyllä. Se on ollut vähän hakusessa tänä vuonna, ainakin osan ajasta. Nyt ei kuitenkaan tarvitse ajatella menneitä ongelmia, vaan sitä, että tästä se taas alkaa. Sanat ja kirjoittava pää, kaikenlainen.

2 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Oikeassa se sinun vatsasi oli. Tomaatti on hapanta ja katkarapu huonosti sulavaa. Jos sinulla olisi taipumuksia närästykseen, olisit varmaan saanut keitostasi melkoiset lieskat rinnuksiisi.

Rooibos kirjoitti...

Celia: juu, huomasin, että maha oli oikeassa ja että tomaattikeitto ei ole niin lempeää ruokaa miltä kuulostaa. Milloin sitä oikein oppii? Milloin voi syödä muutakin kuin kaurapuuroa ilman että maha protestoi?

nimim. todellakin taipumusta närästykseen....