Viime viikon loppu meni siihen, että vietin huonoa, mutta hauskaa elämää. Ikävä puoli siinä on se, että olen tullut vanhaksi: toipuminen kesti turhan pitkään (päiviä!) eikä ole vieläkään täydellistynyt. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että maha ei arvostanut viettämääni huonoa elämää, ei silloin eikä nyt...
Huonon elämän vastapainoksi olen ryhdistäytynyt tänään. Kirjoittelin viisi sivua raakatekstiä, sivun mittaisia pätkiä, joista kaksi sivua sai armon ja kirjoitettiin puhtaaksi konelle. Ei niistä mitään novelleja tule, kunhan ovat lyhyitä pätkiä, kuvioita, kuvia. Täyttänevät kaikki surkean proosarunon merkit. Heh. Sen lisäksi olen siirtänyt kolmen novellin korjausmerkinnät printiltä koneelle. Pii, Kappa ja Gamma on nyt hoidettu. En sano, että ne ovat valmiita, mutta ovat ne taas piirun verran paremmassa kuosissa.
Kreikkalaisista Delta on edelleen murheenkryyni. Aion yrittää sen uudelleenkirjoittamista ensi kuussa parin vapaapäivän aikana. En tiedä, tuleeko siitä mitään, toivottavasti nyt jotain. Tuollaisena teksti ei toimi, enkä edes halua yrittää saada sitä toimivaksi, se on niin vanha ja kaukana minusta. Tyyli ontuu. Kokonaan uudelleenkirjoittaminen on ainoa vaihtoehto. Toivottavasti se auttaa, aihe on mielestäni kuitenkin kirjoittamisen arvoinen (toinen heh, juuri näistä aiheistahan sain viikko sitten kitkerää palautetta!).
Tuntuu, etten ole lukenut viime aikoina juuri lainkaan, vaikka eilen lopetinkin Murakamin After Darkin. Yöpöydällä odottaa Huojuva talo, niiden muiden, vakiokeskeneräisten kanssa. Kirjahyllyssä odottaa Raisa Lardot, jota en ole jostain syystä uskaltanut lukea vielä. Nuo Lardotin novellit eivät tunnu turvallisilta, en tiedä miksi. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin on siitä aikaa, kun olen viimeksi lukenut novelleja. En ehkä vuoteen, ja se liittyy ihan selkeästi Kreikkalaisten kirjoittamiseen. Jännittävää, sillä en ole ikinä ennen kirjoittaessani vierastanut mitään kirjallisuudenlajia. Mielenkiintoista tunnistaa itsestään uusia, kirjoittamiseen edes välillisesti liittyviä piirteitä. Etenkin kun ne tuntuvat olevan yleisiä tosi monille kirjoittajille. Ja etenkin kun vähän aikaa sitten ajattelin, että "ei minulla vaan tuollaista, minä luen mitä vaan milloin vaan!" Niinpä niin ;).
Huonon elämän viettäminen oli mukavaa, rentouttavaa ja tuli enemmän kuin tarpeeseen, mutta voi miten kivaa on löytää oma arki ja kirjoittaminen taas. Aika aikaa kutakin, sanoisi vanha sananlasku, mutta minä sanon vain, että kirjoittaminen on koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti