Olen kirjoittanut eilen ja tänään Tauta. Mielestäni olen saanut siihen aika herkullisia yksityiskohtia. Herkullisia, mutta tavallaan surullisia. Surullisia tai huvittavia, ihan miten vain. Aika moni surullinen asia on huvittava, silloin kun se ei osu omalle kohdalle, vaan sitä voi katsoa ulkopuolelta.
Tänään olen kirjoittamisen lisäksi tehnyt pitkän päivän töissä, imuroinut ja tiskannut, joten olo tuntuu jossain määrin piestyltä. Jäljellä ei ole enää velvollisuuksia tälle päivälle. Paitsi nukkumaanmeno. Se taitaa olla seuraavana vuorossa. Kello näyttää nyt puolta kymmentä, mutta jahka minä tästä koneen äärestä pystyn liikahtamaan, se on kymmenen ja sitten voikin jo alkaa hiipiä peiton alle. Pitkät yöunet tekisivät hyvää. On väsyttänyt niin kauheasti viime päivinä - mitäköhän se hemoglobiini mahtaa taas näyttää?
Väsymys irrottelee pohjelihaksia luista ja peitelee päätä huppuun. Hyvää yötä teillekin ja kauniita, keskeytymättömiä unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti