Onpa ollut taas tapahtumarikas päivä. (Huomaa sarkastinen äänensävy.)
Töitä, kotiin, ruokaa+Hesari, neljä sivua raakatekstiä, pankkiasioiden hoitamista ja puolen tunnin kävelylenkki jota mahani yritti sabotoida. Nyt bloggaus, sitten työvaatteitten silittäminen, sitten olisi sopiva nukkumaanmenoaika, mutta tuskin menen sänkyyn siinä vaiheessa, vaan teen jotain ihan omituista, pääsen nukkumaan joskus puoli 12 ja olen huomisaamuna taas ihan sekaisin. Tänä aamuna yritin uskotella itselleni unenpöpperössä torkkunappulaa läimiessäni, että voin ihan hyvin nukkua tunnin pidempään, sillä kellojahan on siirretty. Krhm... - ja logiikka oli missä? Onneksi tajusin nousta sängystä, enkä kuunnellut ontuvaa logiikkaani.
Kävelylenkki teki varmaan ihan hyvää. Ehdin ajatella hiukan aina niissä väleissä, kun mahaa ei vääntänyt pahasti. Mietin pikkuisen kaikenlaista. Jonkin verran ajattelin sitä, että en ole nyt oikein tyytyväinen yleiskuosiini. Maaliskuun alussa olin viikon lomalla Alpeilla ja viikonloppuna vietin pitkän viikonlopun Lapissa. Nyt olen ollut Lappi-keikan jälkeen kaksi päivää töissä ja jo nyt tuntuu ihan hirveän väsyneeltä. Ei nukutus-väsyneeltä, vaan siltä, että en minä jaksa. Ja mahakin reistaa. Haluan kaikenlaista, mutta en saa mitään. Elämällä ei tunnu olevan sisältöä, sillä kirjoittaminen karkaa käsistä. Tiedän, että haluan kirjoittaa ja että se on hauskaa, innostavaa, ihanaa, rauhoittavaa, tyydyttävää ja vielä vaikka mitä muuta. Kuitenkin pääni on pehmeä ja veltto, eikä tunne noita edellä lueteltuja asioita. Ja tunteminen ja tietäminen ovat kaksi eri asiaa.
Haluaisin aikaa. Haluaisin takaisin omaan elämääni. Siihen, jossa pystyn nauttimaan kirjoittamisesta, pystyn tuntemaan onnistumisen tunteita ja jaksan tehdä asioita (esimerkiksi purkaa reissukassin ja pestä pyykkiä, tiskata, käydä jumpassa...) ja jaksan tehdä ne iloisesti.
Voisinkohan sopia jo nyt pomon kanssa virkavapaasta 1.2.2010 alkaen? Auttaisiko se? En tiedä. Ehkä olen vain väsynyt. Ehkä olen vain paha ja laiska. En tiedä. Ehkä menen vain silittämään vaatteita, joihin voin pukeutua huomenna kun pitää taas boostata itsensä välittämään merkityksettömistä asioista. Se on pakko tehdä, mutta sillä on hintansa. Juuri nyt se tuntuu aika kovalta hinnalta. Tai en minä tiedä. Ehkä vika on ihan oikeasti minussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti