Kaikilla mausteilla

Jotkut päivät ovat kerrassaan hämmentäviä omassa sekopäisyydessään. Tänään oli ensin aamu (krhm, miten yllättävää) ja heräsin ennen kellon soittoa hauskasta unesta (oli maailmansota tai muu vastaava katastrofi, mutta koska minulla oli sekä tavallinen aviomies että ihana rakastaja, jonka kanssa aioin karata turvaan, niin ei yhtään ahdistanut tai pelottanut - ja sitten voi miettiä, että mitä tämä kertoo minusta...) ja koska uni oli niin kiva (!), olin tosi hyvällä tuulella koko aamun.

Sitten menin hierojalle, josta lähtiessäni olinkin vaihteeksi aivan unenpöpperössä. Sitten töihin, kasa kiihtyneitä ja kiukkuisia puhelinkeskusteluja (jessus että ihmiset eivät osaa seurata selviä ohjeita! pitääkö aikuisia ihmisiä paimentaa kuin lapsia?? lapsetkin käyttäytyvät paremmin!!) ja sitten neljän tunnin raskas palaveri, jonka jälkeen olin a)naatti, b)kiihtynyt sekä tuohtunut ja c)umpinälkäinen. Töiden jälkeen kiiruhdin hakemaan avaimen uuteen kotiini ja kävin tarkastuskierroksella uudessa kodissani siskon kanssa. Uusi koti aiheutti kiihtynyttä täpinöintiä ja onnen tunteita. Tässä vaiheessa pyyhälsin sitten Kilven kuoron viihdekonserttiin, jossa avausbiisi Yö saaristossa kuulosti uuden asunnon aiheuttamien onnen tunteiden joukossa niin ihkulta, että melkein liikutuin.

Konsertin jälkeen kipitin kotiin puhuen puhelimessa ja ehdin kuin ehdinkin kauppaan ennen kuin se meni kiinni. Olin viimeinen asiakas. Kotona minua odotti meili, jossa Kontakti kehui hänelle lähettämäni Pii-novellin yltä päältä ja molemmilta sivuilta aivan mielettömän mahtavaksi tekstiksi, josta hän ei korjaisi sanaakaan. Lukiessani tätä suitsutusta minä yritin sulkea aukiloksahtanutta leukaani sen verran, että sain syötyä illalliseksi sämpylää ja nakkia ja vältyin nälkäkuolemalta.

Kun tähän o-mi-tui-seen päivään lisätään se, että saatuani uuden kämppäni avaimet olin aivan paniikissa ("jospa muistin väärin, jospa se onkin tosi huono!") sekä se, että olen saanut tänään erittäin suoran ehdotuksen ("mentäiskö meille juomaan lasilliset viiniä ja pussailemaan?") eräältä mieheltä, jota en ole koskaan ennen tavannut, niin en voi muuta kuin todeta, että - että. Kaikenlaista sitä sattuu.

Ja ei varmaan tarvitse mainita, että kirjoittamaan en ole todellakaan ehtinyt!