Kroohpyyh

Olin tosi hyvässä, rennossa vapaapäivämoodissa. Kävin kaupungilla, tulin kotiin, söin lounasta, kirjoitin neljä sivua raakatekstiä ja tajusin, että nukuttaa. Oikein perinteinen päiväuninukutus. Päätin nukkua päiväunet, sillä univelkaa on kertynyt. Laitoin kellon soimaan tuntia myöhemmin. Tuntia myöhemmin painoin torkkunappulaa. Ja painoin torkkunappulaa. Yhä uudelleen ja uudelleen. Neljä kertaa on yhtä kuin neljäkymmentä minuuttia. Heräsin vaivoin. Istuin koneen ääreen syömään karkkia, sillä vanha viisauteni on, että en voi yhtä aikaa nukkua ja syödä. En usko enää ihan kivenkovasti tuohon totuuteen, sillä olo on ihan toispäinen, enkä millään herää. Olo on epämääräinen, hiukan tahmea, karkit äklöttävät ja kirjoittaminen tuntuu hankalalta. Väsyttävältä. Ei kai auta kuin jaloitella vähän ympäri pikkuista asuntoani ja istua kirjoitusvihon ääreen ja kirjoittaa lisää raakatekstiä. Jospa en pystyisi nukkumaan samalla kun kirjoitan. Jospa heräisin.