Toteutuva fantasia

Päätin jo, etten bloggaa tänään. Bloggaan kumminkin. Aika on vinksahtanut raiteiltaan, enkä tahdo uskoa, että kello on jo puoli viisi. Olen maannut sängyssä puoleen päivään kykenemättä nukkumaan silmäystäkään yhdeksän jälkeen, mutta myös kykenemättä nousemaan ylös sängystä ennen sitä puoltapäivää eilisen viinanjuonnin seurauksena. Perinteistä krapulaa ei tunnu, mistä kiitos jumalille, sillä eilisessä olisi ollut todella tukevat ainekset pahaan krapulointiin. Nyt on lähinnä vain väsynyt ja kokishimoinen olo. Ensi yö lienee hyvää liskojen yö -ainesta. Harmillista.

Olen fantasioinut nyt kahden päivän ajan lähes taukoamatta. En villistä seksistä, vaan uudesta asunnostani. Aivan oikein, sain sen kämpän, jota täpinöitin tuossa männäpäivänä. Loppusilaus puuttuu kyllä vielä, sillä vasta huomenna allekirjoitan vuokrasopimuksen, mutta silti, asunto on luvattu minulle. Olo on tyyni ja rauhallinen ja tuskin voin uskoa todeksi sitä, että saan kulmakunnan hulppeimman näköalan ja valoisimman asunnon. Siistiä. Ihan mielettömän hienoa. Absoluuttisen ihanaa.

Ikuisuuksia kestäneen etsimisen jälkeen minä ihan oikeasti pääsen tästä asunnosta pois. Ei sillä, tämä koti on ihana pesäkolo, mutta pimeä ja maisematon ja riesana ovat sisällä tupakoivat naapurit, jotka pakottavat minut haistelemaan käryjä joka päivä. Myös tälläkin hetkellä. Ajatella, että kohta minulla on röökinhajuton koti! Ah ja voi :).

Uuden asunnon ja muiden lähipiirissä sattuneiden onnenpotkujen kunniaksi avasin eilen kolmen vuoden ajan säilömäni shamppanjapullon. Pieniä kuplia, vaaleanpunaista juomaa. Hakkasi halvat ja kohtuuhintaiset kuohuviinit mennen tullen. Olin säästellyt pulloa kustannussopimuksen juhlistamista varten, mutta koska kustannussopimusta ei ole näköpiirissä, totesin, että tapahtuneet asiat ovat toiseksi parasta heti kustannussopimuksen jälkeen, joten pullon oli aika aueta. Sitten kun se kustannussopimus tulee (huom: kirjoitin "kun", ei "jos" - itsesuggestiota parhaimmillaan), niin kaupasta saa lisää kuohuvaa.

Olisi varmaan luontevaa kirjoittaa loppuilta, kun nyt kerran on sunnuntai ja vapaata aikaa. En usko, että kirjoitan. Tai raakatekstiä kyllä, äänenavausta, sormiharjoituksia, mutta ei kreikkalaisia. Sen verran krapula minulla kuitenkin on, että aivotyö ei onnistu. Sen sijaan voisin lukea. Tänä aamuna lopettelin Levolan toimittaman Kirjailijan työmaat. Joidenkin kirjailijoiden tekstit eivät heilauttaneet mitään, toisten lukemisesta nautin tosi paljon. Seuraavaksi taidan tarttua tuohon Duras'n Kirjoitan-kirjaan. Ja huomenna tai ylihuomenna haen kirjastosta lisää luettavaa. Samalla voin jo palauttaa Levolan. Hienoa, ainakin yksi kirja tulee siis palautettua ajallaan ;).

Ennen kuin alan kirjoittaa raakatekstiä, keskityn taas hetkeksi fantasioimaan uutta pikkukotiani. Sen monista ikkunoista tulvivaa valoa. Sen ikkunoista avautuvaa ylellistä maisemaa. Sen kaunista parkettilattiaa ja kompaktia pikkukeittiötä. Vähät siitä, että muutto tulee nostamaan stressitason uusiin lukemiin - minä olen saanut uuden asunnon.