Muuton jälkeen

Muutto ohi, mutta netti ei toimi vielä uudessa kodissa - laitan sen kuntoon huomenna. Nyt istun siskon lattialla ja kohta kipitän lyhyen matkan omaan kotiini. En ole vielä ihan kotiutunut. Huonekalut ovat minun, mutta seinät eivät, ja tuntuu hassulta. En ole vielä ehtinyt käydä edes katsomassa uutta sohvaa, ja vanha näyttää nuhjuiselta. Ja etukäteen kun ajattelin uutta kotia, ajattelin myös uutta sohvaa ja nyt uudessa kodissa on vanha sohva, - no, kunhan tästä ehtii.

Uudessa kodissa pitää myös tottua valoon. Siihen, että sitä tulee kahdelta seinältä, paljon. Olen elänyt kuusi vuotta pimeässä loukossa ja nyt tuntuu siltä kuin olisin myyrä, joka on hätistetty ulos kolostaan kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Häikäisee, joka puolelta! Ja kuitenkin uudessa kodissa on myös ihania, omalta tuntuvia asioita. Niin kuin kylpyhuone! Se on ihana. Ja pikkuruinen keittiö. Ja ne ihanat maisemat. Ja se, että saan kävellä kaapilta toiselle pitkästi ja että kaapeissa on vielä tilaa, tavaroille omat paikkansa. Ja aamut, kun sälekaihtimien välistä tulee paljon aurinkoa ja vaikka väsyttää kuolemanpaljon, haluaisin vain loikoilla valossa, jota tulee joka puolelta.

Huomenna aion kirjoittaa. Uudessa kodissa. En ole ehtinyt kirjoittaa puoleentoista viikkoon, viimeksi kirjoitin lentokoneessa matkalla Firenzestä Helsinkiin. Luulen, että pieni kirjoitussessio tasoittaa olotiloja kummasti ja asettaa minut paikalleni. Kotiin ja itseeni.