Kotona ei ole vieläkään nettiä. Kirjoittelen tätä kotisohvalla koneelle ja laitan huomenna töissä pikaisesti blogiin.
Uusi koti alkaa tuntua kodilta. Ainakin täällä saa törkeän hyvää ruokaa :). Ja nukkuu hyviä päiväunia. Toisaalta, ikkunaverhot ovat vielä pesulassa, uusi sohva yhtä kaukana kuin toissailtana ja työpöydästä ei hajuakaan. Lisäksi puuttuu aikaa. Tuntuu siltä, että olisi erittäin tarpeen saada olla päivä tai pari omissa oloissa uudessa kodissa ja kirjoittaa. Merkitä tämä omaksi alueeksi Ja nukkua. Pakkaus- ja muuttoviikon univelat pitäisi saada nukuttua pois, vielä se ei onnistunut.
Eilen kirjoitin muutaman sivun raakatekstiä. Se teki hyvää. Edellisestä raakatekstistä tai mistään kirjoittamisesta olikin jo puolitoista viikkoa. Se alkoi jo tuntua. Toivottavasti pääsen pian taas rytmiin kiinni.
Tällä hetkellä kaikki tuntuu varsin kummalliselta. Uusi koti. Väsymys. Tulossa oleva työviikko, kuinka absurdia. Kiukuttelevat keuhkot. Se huolestuttaa hiukan. Uskottelen itselleni, että pieni ahdistus johtuu siitepölyajasta, ei uudesta kodista. Mikä täällä voisi käydä keuhkoihin, kun edellisen kodin naapurista tuleva röökinsavukaan ei käynyt. En tiedä. Tai sitten se on siitepölyaika. Pitänee ottaa hiukan enemmän astmalääkettä ja katsoa, tokeneeko tilanne.
Kaupunki on sinistynyt. Valot ovat kirkkaat. Kuinka luksusta onkaan nähdä ikkunasta suuri taivasosa ja paljon kaupunkia. Kyllä tästä vielä koti tehdään.
2 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin!
Ensimmäiset ajat uudessa kodossa ovat mielenkiintoisia. Se, kun kaikki on vierasta - ja kuitenkin jollain tavalla tuttua. Se, kun hiljalleen ymmärtää, että minä asun täällä. Se, kun vain kuljeskelee asunnossa, silittelee ikkunankarmeja, tiskipöytää, kaapinovia ja ajattelee, että minun kodissani on tällaista.
Kiitos, Päivi! On tosiaan vierasta ja tuttua. Olen aina kotiutunut kaikkiin asuntoihin ihan sekunnissa, joten nyt on hassua, kun tämä kestää enemmän kuin sen yhden päivän. Edistystä kuitenkin koko ajan :). Ja kivaa :).
Lähetä kommentti