Loman viimeistä viikonloppua viedään. Palasin eilen kotiin myöhään - tai tätä päivää se oli, avain kääntyi lukossa puoli neljältä aamulla. Puoli viideltä pääsin nukkumaan. Tänään olen nukkunut sekä huidellut ympäri kaupunkia. Parin tunnin päästä pitäisi olla taas menossa. Nukuttaa. En tiedä kuinka pitkään jaksan tänään.
Matkalaukku rojottaa keskellä kulkuväylää, kukaan ei ole tyhjentänyt sitä. Lattiat ovat pesemättä, joten putipuhtaat matot ovat evakossa sohvan päällä, odottamassa puhdasta lattiaa. Talouden emäntä on jotenkin kumman väsynyt. Ei ole pyykännyt lomavaatteita, ei ole raivannut sekaista kotiaan. Ruokaa pitäisi saada, kaiketi, ja pikku nokkaunet.
On kivaa olla kotona, vaikka se tarkoittaakin sitä, että paluu töihin on kahden yön päässä. Odotan syksyä. En sitä työosaa siitä, mutta syksyä: uuden alkua. Minulle uuden alku tarkoittaa Kreikkalaisten viilaamista lähetyskuntoon. Syksyä uudessa kodissa.
Tämän järjellisempään ajatteluun en juuri nyt kykene - palaan asiaan kunhan huominen tasoittaa olotilaa. Mutta että, täällä ollaan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti