Trapetsilla

Tällä viikolla minut pääsi yllättämään moni asia.

1. Verensokeri. Kuten edellisestä postauksesta näkee, ei verensokerin hallinta ole ollut ihan hanskassa. En tajua - ilmeisesti työarki iskee kaikin keinoin päälle ja minun täytyy oikeasti tehdä asialle jotain. Ostin jo töihin manteleita ja kuivattuja luumuja pahan päivän varaksi, mutta ruokarytmiin on siis syytä kiinnittää huomiota. Se voi osoittautua hankalaksi, sillä ruokahalu tuntuu katoavan samaa vauhtia kuin työarki lyö päälle. Tunnistan ruokahaluttomuuden stressimahaksi, toivottavasti onnistun tekemään sille jotain ennen kuin tilanne luiskahtaa huonommaksi.

2. Tunteet. Tämänkin näkee edellisestä postauksesta. Tunteita on ollut sekä negatiivisia johtuen matalasta verensokerista että positiivisia johtuen ystävistä ja muusta kivasta. Lisäksi on ollut tunteita, jotka ovat saaneet pääni aivan sekaisin. Oikeita ja hyviä tunteita, mutta kohde vain on väärä. Luulin jo selvinneeni, mutta huomasin olevani uudelleen kaulaa myöten suossa. Pirullista. Ja kuluttavaa. Ja pelkään, että teen näiden tuntemusten kanssa jotain typerää.

3. Kiire. Tällä viikolla ei pitänyt olla mitään erityistä. Kahden päivän kohdalla luki kalenterissa "oma ilta". Se toteutui vain toisena merkityistä illoista siten kuin olin ajatellut sen toteutuvan eli kirjoittamalla. Elokuu on täynnä aktiviteetteja; Helsinki on täynnä aktiviteetteja. Lisäksi ystävät haluavat nähdä lomien jälkeen ja niin minäkin heitä, mutta apua, miten helposti sitä ahdistuukaan kun työpäiviä varjostaa ja katkeroittaa menneen loman läheisyys ja illat ovat täynnä säntäilyä. Ei sillä, olen tykännyt tästä viikosta, mutta se on ollut pitkä kuin nälkävuosi, enkä ole ehtinyt vain olla. Vain kirjoittaa. Ainakaan tarpeeksi. Olen alkanut harkita pitäväni seuraavalla viikolla päivän vapaata, jotta saan Kreikkalaiset kuosiin aikataulussa.

4. Epätasapaino. Epätasapainon tunteet johtuvat kaikista yllä olevista kohdista. Välillä minusta on tuntunut, että en ole kohdallani. Että kaikki ei ole hyvin. Että minulla on jotain hätänä. Vaikka ei ole. Kai. Vähän hakemista tosin, tasapainoilua työn ja elämän kanssa. Tunteiden kanssa. Verensokerin kanssa. Sellaista se on. Toivon ehtiväni kirjoittaa taas joskus. Huomenna pari hätäsivua raakatekstiä, sunnuntaina samoin? Viikonloppu on melko buukattu, mutta kai jostain löytyy pieni puolituntinen sitä varten, että voin tasapainottaa itseäni? Löytyy kun on pakko löytyä.