a. Tapasin eräitä ihmisiä. Toinen heistä kysyi, että mikä näiden viiden vuoden aikana, kun olemme tunteneet, on ollut tärkein tapahtuma elämässäsi. Minä vastasin hetkeäkään epäröimättä, että virkavapaa kirjoittamista varten. Se muutti jotain. Tiesin ennen sitäkin, mitä haluan tehdä, mutta se toi minulle aivan uuden tavan kirjoittaa, aivan uuden tavan joutua kirjoittamiseen sisälle; päästä sen sisälle. Aivan uudenlaisen addiktion. Onhan niitä toki muitakin tärkeitä tapahtumia, mutta. Ja sitten mietin hetken sitä, että paljonko tahto vaikuttaa asioihin - tahdon pitää virkavapaata tärkeänä. Se on tärkeä, mutta myös tahdon pitää sitä tärkeänä - mitä se tarkoittaa? Sitä, että olen valintani tehnyt ja olen sitoutunut siihen? Toivotaan näin.
b. Tapasin eräitä ihmisiä, samoja kuin kohdassa a. Totesimme taas ties monettako kertaa, että meistä kolmesta kahden elämä on jotenkin pysähtynyttä - tai siltä se tuntuu, jotenkin. Kysytään "mitä sulle kuuluu?" ja vastataan "no eipä itseasiassa mitään erikoista sitten viime näkemän", ja viime näkemästä voi olla kulunut muutama kuukausi, tai kahdeksan, niin kuin nyt. Se pistää aina välillä vähän miettimään, sekin. Suuret, näkyvät linjat elämässäni ovat jo vuosia olleet samanlaisia. Hmm.
c. Kohdasta b juontui toteamus, että elämäni ei ole nyt täydellistä. Tiedän, miten muuttaisin sitä, jotta siitä tulisi mieluisampaa - ei täydellistä, kuka sitä haluaisi, mutta mieluisampaa. Suurin osa muutoksista on sellaisia, joihin minä en voi yksin vaikuttaa. Siitä tulee hiukan avuton olo. Tässäkö sitä seilataan, vailla peräsintä? Kuinka muutetaan asioita, joita ei voi itse muuttaa? Muuttumalla itse? Entä jos sekään ei auta?
d. Ylläolevien kohtien innoittamana pohdin sitä, että kannattaako minun ajatella kovin paljon juuri nyt. Siitä tulee helposti ahdistus, enkä jaksaisi nyt ahdistella. Ehkä yritän vain tehdä, ilman että analysoin puhki. Ehkä vain kirjoitan, käyn salilla, laitan ruokaa, syön. Keskityn arkeen. Sydäntä tosin on vaikea vaientaa, mutta ehkä sekin vaikenee kun keskityn tavallisiin asioihin.
e. Huvilateltasta kaikuu musiikkia. Katri-Helena laulaa Autiota hiekkarantaa. Erotan sanat. Ei näitä yksinäisyysbiisejä minulle nyt, vaihtakaa kappaletta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti