Olen kirjoittanut käsin koko päivän. Omegaa. Aivan uusiksi. Vaihdoin päähenkilön nimen, vaihdoin talon, jossa hän asuu, vaihdoin kertojaratkaisua, vaihdoin kaiken. Olen kirjoittanut kaksikymmentä sivua raakatekstiä, suurimman osan Omegaan. Vain hetkittäin olen saanut oikeaa tunnelmaa aikaiseksi. On vaikea sukeltaa pää edellä johonkin näin suureen, valtaviin tunteisiin. Haluan mennä lähelle, joten on mentävä lähelle. Huomenna lisää, vaikeaa.
Aamulla kirjoitin muutaman sivun raakatekstiä kotona, kaikenlaista, availin ääntä. Substantiivi-verbi-leikkiä, pään sisältöä. Heti kun kantakuppila avautui, menin sinne kirjoittamaan. Tunti ja vartti raakatekstiä ja sitten ruokakauppaan. Kotona kokkasin borssikeittoa, söin, ripustin pyykkejä, lueskelin Omegan aiheeseen liittyviä juttuja netistä, kirjoitin lisää. Kyllä se päivärutiini tästä taas, ja Omegakin, ehkä. Toivon. Onneksi on huominen ja kaikki muutkin päivät. En ole oikein vielä tajunnut, että töihin ei tarvitse mennä. Nyt taidan joko tiskata tai lukea hiukan Cameronin Tyhjän papaerin nautintoa. Ihan vain ajatusten avaamiseksi. Tai sitten teen molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti