Voisiko minuun asentaa kirjakauppalukon? Vähän niin kuin autoissa on lapsilukkoja? Kävin tänään ostamassa kaverille synttärikortin. Siis kortin. Ja ehkä ihan pikkuisen muuta. Kirjan. Kaksi. Ehkä kolmannenkin. Juu, kolmannenkin. Tällä kertaa mukaan tuli Mila Teräksen Pimeän taivaan kilta, Aino Kallaksen valitut teokset ja hämmentävää kyllä, kirja nimeltä Kekkosen pöydässä. Niin, Urho Kaleva Kekkosesta on kyse. Tiedän. Aloitin kirjaa jo, se on ihan loistavaa ruokailulukemista. Melkein parhaita asioita, mitä voi syödessä tehdä, on lukea jotain ruoka-aiheista. Sen takia varmaan tykkään Viisikoistakin ruokalukemisena ;).
Joka tapauksessa, tämänpäiväisen käsistä karanneen shoppailuhetken jälkeen päätin pyhästi, että ei enää kirja-aleja. Tai ainakaan en osta niistä mitään. Aamen.
Ennen kuin tartun kirjaan (ajattelin aloittaa Pimeän taivaan kiltaa tänään), avaan Lambdan hetkeksi. Ajattelin sitä, kun kävelin kaupasta kotiin. Mieleen tuli sanoja, jotka voisivat kuulua Lambdaan, joten pitää vähän katsella, mihin väliin ne saisi ujutettua. Uuden loppulauseenkin hahmottelin siinä kävellessäni, vai pitäisikö sanoa loppukuvan, sillä sellaisena minä sen näen.
Pikku kirjoitussession jälkeen pitäisi ehkä silittää. Eikä tekisi kauhean pahaa tiskata noita muutamaa kippokuppia ja yhtä lautasta, sillä käsittääkseni saan huomenna vieraita ja olisi kiva, jos tiskipöytä olisi siisti. Hmm. Eikä aikainen nukkumaanmenokaan olisi pahasta. Luulen, että kirjoitan nyt, sitten tiskaan, sitten silitän ja sen jälkeen yritän mennä sänkyyn Pimeän taivaan killan kanssa. Joo. Tätä voisi yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti