Aamunavaus

Viimeinen aamu. Olipa vaikea herätä, vaikka kello tulee jo kymmenen. Aamupala koneen ääressä. Ulkona kaunis kesäaamu, aurinko paistaa, näen pitkälle. Kaukomatkaajalta tuli kiva meili, sen luin ensin ja sitten avasin bloggerin.

Näin unia - epämääräisiä, mutta hauskoja, ja sitten unen töihinpaluusta. Epämääräinen, mutta ei näin jälkikäteen ajateltuna kauhean hauska. Ei se uni siis huono ollut, tunnelma siinä oli ihan hyvä, mutta enpä nyt tiedä olisiko sitä tarvinnut muistaa nyt aamulla :).

Saa muuten nähdä, miten pääsen ensi viikolla sängystä ylös, kun nyt teki tiukkaa puoli kymmenen aikaan nouseminen. Ei sillä, aamu-unisuudelleni on kyllä selitys. Toinen on tuo Canavanin The High Lord ja toinen on se, että viime yönä istuin puoli tuntia sängyssä kirjoittamassa, ennen kuin sain pään tyynyyn ja kirjan esille. Nuo kahdeksan sivua raakatekstiä pitäisi tänään sitten kirjoittaa puhtaaksi koneelle, novellinraakile. Pitää myös tehdä aivotyötä samalla: mitä lisää kieleen ja miten. Yhden asian nimittäin olen vielä oppinut virkavapaani aikana, eikä se tullut eilistä postausta kirjoittaessa mieleen. Asia on se, että pidän itse niistä novelleista eniten, jotka eivät ole aivan selviä minulle itsellenikään. Tarkoittaa sitä, että niihin jää jokin kielen taso, jonka tunnen intuitiivisesti olevan tärkeä, mutta jonka asioita en osaa täysin selittää, jos joku kysyy. Sanoja, jotka minulle merkitsevät lähinnä tunnelmaa, mutta jotka itse asiassa lähemmin tarkasteltuna tuovat mukaan vielä yhden merkitystason. Joskus Kontaktin kanssa jutellessa tämä selkeni minulle. Selkeni myös se, että yleensä tuo taso tulee teksteihin itsestään, alitajunnan kautta, kirjoittuu jo ensimmäisellä kirjoituskerralla. Olen vakaasti sitä mieltä, että aion harjoitella sitä, että saisin alitajuntani töihin samalla tavalla myös toisella tai kolmannella kirjoituskerralla. Siis että pystyisin saamaan tuon tason teksteihin "jälkikäteenkin" vaikka sitä ei raakatekstissä olisi. Siinä sitä haastetta ihan tarpeeksi!

Syön aamiaiseksi viiliä ja hapankorppuja sulatejuustolla. Viiliaamiaiset taitavat loppua tähän, tulee paluu työaamujen pussipuuroihin. No, ei kai siinä mitään, maha tykkää puurosta, ja onhan tätä viiliä nyt syöty, muutaman päivän poikkeusta lukuun ottamatta, kolme ja puoli kuukautta putkeen.