Kyyneliä
Itken jokaiselle lehtijutulle, jossa kerrotaan Victorian ja Danielin häistä. Itkin eilen katsoessani vihkimistä, tänään paruin jo ihan kunnolla selatessani iltapäivälehtien nettilehdistä kuvia ja kuvauksia häistä. Ne näyttävät niin kovin onnellisilta - vähemmästäkin sitä itkettää.
Kävelyllä
Olin kävelyllä. Talvipuutarha on remontissa, mutta pihan ruusupuutarha on auki. En ole koskaan välittänyt niistä ruusuista, mutta ne muut kukat. Uudistin tuttavuuteni erilaisten iiristen kanssa (myös vaaleanpunertavia, toivat mieleen hienostuneen ruumishuoneen), ihailin vaaleanpunaisia unikkoja, häikäistyin auringossa hehkuvista hopeahärkin kukista. Kangasajuruohot olivat pieniä, sieviä ja herttaisia. Kotona kukkii valtava kimppu liljoja, joiden seuraksi on päässyt gerbera - liljat ovat kauniita, taidan ruveta suosimaan niitä leikkokukkina.
Kulkue
Kävelyllä törmäsin myös karjalaisten kulkueeseen. Näin siitä vain hännän, mutta se sai minut hymyilemään yhtä paljon kuin kukat. Kansallispukuja, vanhoja lauluja.
Kirjoittaminen
Kävelyltä tultuani kirjoitin raakatekstiä. Lähinnä kukista. Olen huomannut jo aikaa sitten, että jos teksteissäni esiintyy kukkia, ne saavat ihan oman tasonsa. Ajattelin raakatekstin kirjoittamisen lomassa Khiitä, sitä, että pitäisikö sitä jatkaa ja miten. Luonnostelin päässäni mahdollisia jatkoja. Kirjoitin raakatekstiä. Kirjoitin kohtauksen kahden eronneen, keski-ikäisen henkilön parisuhteesta. Irtoaisikohan siitä enemmänkin, novelliksi asti? Pitää katsoa.
Keveys
Päivä on kevyt. Johtuu kukkasista ja kirjoittamisesta. Olen ajatellut kaikenlaista, elämääni liittyvää. Isoja asioita, mutta kevyellä otteella. Se on tehnyt hyvää. Kreikkalaiset pyörivät päässä, en ole vielä alkanut kirjoittaa niitä uudelleen. Odotan - odotan jotain, en tiedä mitä. Ajattelin, että juhannuksen jälkeen otan kynän käteen ja alan kirjoittaa niihin raakatekstiä. Tänään kirjoitan myöhemmin ehkä lisää, ehkä en. Tänään tehtäväni on nauttia sunnuntaipäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti