Tilinpäätös

Virkavapaa 18.2. - 6.6.2010. Kuten huomaatte ja kuten olen valittanut jo monta päivää, viimeisiä viedään. Kolme ja puoli kuukautta. Mitä on tehty? Mitä on opittu?

Saavutetuista

Tavoitteenani oli saada novellikokoelma lähetyskuntoon. Se on tehty, Kreikkalaiset lähtivät maailmalle hiukan etuajassa, 3.5., vaikka olin jotenkin luullut, että vasta lähempänä kesäkuuta. Hyvä että lähtivät kotoa, oli aikakin. Niiden osalta tämänhetkinen olotila on odotus.

Toisena tavoitteenani oli liikkua. On liikuttu. Välillä enemmän, välillä vähemmän. On pyöräilty, on opittu menemään spinningiin iloisin tai ainakin neutraalein mielin (en varsinaisesti pidä pyöräilystä, siksi tämä on saavutus). Niin, ja olihan ihan virkavapaan alussa laskettelukeikka Alpeille, ja pääsiäisen aikaan toinen, Lappiin. Ratsastamassa olen käynyt yhden kerran, issikkamaastossa. Joka tapauksessa, tämäkin tavoite on saavutettu: kunto on parempi kuin ennen virkavapaata. Käsivarsissa on lihaksia (vatsassa ei).

Oppia ikä kaikki

Suurin yllätys ja oppiminen oli ehkä se, miten erilaista oli olla kirjoitusvapaalla tässä vaiheessa käsikirjoitusta verrattuna syksyn 2007 virkavapaaseen. Syksyn 2007 virkavapaalla aloin kirjoittaa kreikkalaisia, kirjoitin ensimmäiset novellit. Silloin kirjoitin päivät pitkät, olin ekstaasissa pelkästään siitä, että kirjoitin, mitä tahansa. Nyt osasin odottaa ekstaasia, kirjoittamista, päivärytmiä. Hämmennys oli suuri, kun kaikki tuntui erilaiselta. Ei ollut niitä aallon lailla yli lyöviä onnellisuudentunteita, en tuntunut saavan mitään aikaan, sillä kokoelman hiominen ja viilaaminen on ihan erilaista työtä kuin se luova vaihe. Päivärytmi huojui. Jännittävää, eikä aina kivaa tai mukavaa. Silti, päivääkään en vaihtaisi pois.

Opin myös sen, että kannattaa kuunnella itseään käsikirjoituksen suhteen. Hioin, viilasin, hioin, viilasin, kiukkusin, kiukkusin. Siinä vaiheessa tajusin, että Kreikkalaisten on aika muuttaa pois kotoa. En yhtään epäile etteikö seuraavan kässärin kanssa olisi täysin erilainen tunne, kun se on valmis, mutta Kreikkalaisten kanssa oli nyt tällainen, kiukku ja ärsytys siinä vaiheessa, kun homma oli jo paketissa.

Ilmeisesti olin myös kerännyt jotain stressinpoikasta Kreikkalaisiin liittyen. Kun kahden ja puolen vuoden pakerrus taukosi siihen, että teksti lähti kustantamoihin, minä sain pientä lämpöä ja vetämättömän olon.

Opin myös, että pitkän rupeaman jälkeen on ihan terveellistä antaa itsensä lomailla hetkisen verran, kirjoittamisesta, jos siltä tuntuu, niin epäilyttävältä kuin se minusta aluksi vaikuttikin.

Kirjoittamisen suhteen olen oppinut itsevarmuutta. Kiitos Kontakti, kiitos Eräs! Olen alkanut tavallaan uskoa, että olen hyvä kirjoittaja (ja siis muidenkin mielestä kuin omastani). Se, olenko tarpeeksi hyvä tai voinko tulla sellaiseksi, on vielä hämärän peitossa. Mutta silti, olen oppinut luottamaan hiukan verran omaan intuitioon siitä, milloin tekstini on oikeasti hyvää.

Olen tiennyt jo vuosikaudet, että mahani vaatii tasaisen ateriarytmin. Virkavapaalla en ole kärsinyt stressimahasta (no joo, pari kertaa närästi, mutta mitäs menin juomaan liikaa viinaa), mutta tutustuin mahani sielunelämään siinä määrin, että totesin, että tasainen ateriarytmi on todellakin kaiken aa ja oo. Huomasin myös sen, että mitä vähemmän syön lisäaineita ja muuta epämääräistä, sitä paremmin maha voi. Yllätys yllätys... Yritän pysyä hyvälaatuisessa ruuassa myös jatkossa. Harmi vaan, että salmiakeissa tuppaa olemaan ties mitä E-merkinnöin varustettuja aineita...

Taaksepäin

Kun nyt katson taaksepäin tätä virkavapaata, on vaikea muistaa mitään erityistä. Päivät ovat yksi suuri vyyhti, sieltä täältä pilkottaa joitain päiviä tai hetkiä, jotka tulevat mieleen kun kaivelen yksityiskohtia. Aika on mennyt nopeasti ja siltikin voin myöntää, että olen ollut itse asiassa aika pitkään pois töistä. Vuodenajat ovat vaihtuneet: talvi, kevät, kesä. Ihmissuhteet ovat ajatteluttaneet, vaikkei mikään sinänsä ole muuttunutkaan, ainakaan pinnalta katsottuna. Minä ehkä olen. Oppimista sekin.

Petyin ehkä vähän siihen, että olin niin vähän "aktiivisesti onnellinen" tämän virkavapaan jäljellä. Ei tosiaan enää niitä ensimmäisen virkavapaan kuristavia onnentunteita. Toisaalta, kirjoittaminen on työtä. Ja toisaalta, ei kaduta pätkääkään, että laitoin kaikki säästöni tähän. Ja toisaalta, aika aikaa kutakin.

Eteenpäin

On olemassa kolme novellia. Raakileita. En ole pitänyt kiirettä. Niiden aika tulee vielä. Muitakin tulee. Kesä ei ole minulle hyvää kirjoitusaikaa, ei ole koskaan ollut, joten annan itselleni vähän löysempää narua nyt.

Töitä varten on suunnitelma, vaikka olenkin aktiivisesti yrittänyt olla ajattelematta töitä vapaalla ollessani. Tavoite on hyvä, action plan puuttuu. Tavoitteena on olla stressaamatta liikoja, etenkään työajan ulkopuolella. Katsotaan, miten onnistuu. Hartaasti toivon, että edes jotenkuten.

Huominen on vielä vapaata, mutta tuntuu jo välitilalta. Ei siellä eikä täällä. Luen fantasiaa, karkaan ajasta ja paikasta.

Tyytyväinen

Olen tyytyväinen siihen, että Kreikkalaiset, jotka alkoivat virkavapaalla, loppuivat virkavapaalla. Siihen, että tein tämän. Lähetän matkaan toivomuksen, että seuraava kirjoitusvapaa rahoittuisi apurahalla ;).