Otsikosta arvaa jo, mitä tein tänään. Olipa jännää olla purjeveneellä merellä! Hienoa! Parasta oli se, että veneen kippari neuvoi ja opasti ja pääsin rukkaamaan purjeita käännöksissä ja siis oikeasti purjehtimaan (tai yrittämään sitä), enkä vain makaamaan kannella. Ei tuullut paljoa, mutta reissu oli sitäkin rennompi. Ehdin kyllä makaamaan hetken siellä kannellakin, tuijotellen mastoa ja pilviä ja taivasta.
Ja ehdin hiukan istumaankin kannella, katselemaan merta, miten laineiden selät olivat välillä sinisellä maalattuja renkuloita täynnä, välillä ne olivat raidalliset kuin kuikan pää. Olisin halunnut istua ja kirjoittaa heti siinä, mutta ei ollut paperia ja kynää mukana, ja toisaalta, olin työkavereitten kanssa, joten tyydyin kirjoittamaan päässäni, etsimään sanoja merimetson tiheälle lennolle, tiirojen kapeudelle, veneen terävälle keulalle, purjeiden äänelle, tummien pilvien välistä pilkahtavan auringon lämmölle. Sille, miten lihakset nauttivat, kun saivat tehdä oikeaa työtä, kiskoa köysistä, vääntää kammesta sen sijaan, että olisivat työskennelleet salilla rautaa ylös-alas. Ja se raitis ilma, se teki hyvää. Nyt keinahtelen lempeästi maininkien tahdissa.
Oli siis todella onnistunut reissu, vaikka olikin työkavereiden kanssa. Yllätyin siitä, että se purjeiden kanssa pelaaminen oli niin kivaa, että aloin heti hakea siihen(kin) parempaa suoritusta, hakea toimintaa sujuvaksi, koittaa ymmärtää miksi ja missä vaiheessa. Tavallaan se suorituksen tekninen puoli ja sen kiinnostavuus tuli yllätyksenä.
Kirjoittamisen kannalta reissu oli myös hyvä. Uusia sanoja opin kilokaupalla (pitää vielä tarkistaa niitä huomenna työkaverilta, että muistan varmasti oikein), uusia faktoja asioista, josta en ennen tiennyt yhtään mitään. Niitä voi käyttää kirjoittamisessa, samoin kuin kuvia: miten horisonttiin ilmestyy sinivalkoinen spinnupurje kuin merimerkki, kuin animehahmo, kuin jotain ihan muuta. Miten vinossa purjeveneet kulkevat, miten vastaantulijoille heilautetaan, miten purje paketoidaan pressuun ja maissa tuoksuu kesäilta.
Rentouttava reissu. Ajatukset lepäsivät. Halu kirjoittaa alkaa tuntua jo kihelmöintinä lapaluiden välissä.
2 kommenttia:
Mukavaa kun tykkäsit purjehtimisesta! minäkin nautin purjeiden reivaamisesta, köysien kiskomisesta... on mukava tehdä ruumillista työtä, ja samalla päästä sillä eteenpäin. Minäkin sain paljon inspiraatiota purjehduksesta, joskin en ole jotenkin osannut kirjoittaa kaunokirjallista juttua moneen viikkoon.
Tuure - kirjoitustauot voivat olla yhtä lailla hyväksi kirjoittamiselle kuin kirjoittaminenkin, joten kyllä se siitä :). Mutta joo, purjehtiminen oli tosi siistiä, toivottavasti pääsen tänä kesänä toistekin :).
Lähetä kommentti