Kukka

Rintani alla kukkii punaisenaan raskaskukkainen amaryllis. Sen siitepöly kantautuu yskän mukana ylös; minulla on keltaiset suupielet niin kuin olisin juuri niellyt talitiaisen. Kukka aukeaa yhä kypsemmäksi, kurottautuu keuhkojen laidasta laitaan uinuttuaan kesän ja kevään sipulinsa sisällä hämärissä. Syksy on taivaasta valuvaa vettä ja valkoisista, luisista pattereista uhoavaa lämpöä ja niillä minun amaryllikseni on itänyt, kasvanut vartta, avannut kukkaa, verrannut punaansa kateellisena minun keuhkojeni punaan.