Kolme perunaa, neljä silakkarullaa, keitetty kananmuna, pätkä kurkkua, hieman juustoa ja neljännes omenaa myöhemmin aloin yllättäen tuntea itseni jälleen 2000-luvun homo sapiensiksi herneen nenäänsä vetäneen neandertaalilaisen sijaan ja pohdiskelin laiskasti viimeistä juustopalaa pureskellen, kuinka pystyinkään hetki sitten vaahtoamaan niin antaumuksella, kun otetaan huomioon se, että ruoanpuutteen vuoksi aivoissani ei liikkunut mitään.
Edellä oleva on taatusti blogini pisin lause ja fakta, että tuotin sen aivan itse juuri äsken hämmentäisi kaikkia teitä, jos näkisitte minut nyt.
Elämä on täynnä turhanaikaisia ja mittakaavaltaan pieniä pettymyksiä. Malja niille! (Olipa muuten yllättävän hyvänmakuinen kurkku. Sellainen ilahduttaa aina, vaikkei olisi ansainnutkaan sitä.)
Tänään - no, olen sentään pelastanut hengen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti