Ahdistuspaniikki. Sunnuntai kallistuu jo hämärän rajamaille, aurinkoa edustaa oranssi viiru taivaanrannassa pilvien reunan takana ja minä olen marhannut silakkamarkkinat ja Akateemiset ja Stokkat, mutta yhtään sanaa en, yhtään sanaa en ole kirjoittanut, en pyykkiä pessyt en tiskannut en yhtään sanaa kirjoittanut, lukenut kyllä. Olen kireä ja kimmastun kaikesta, riitelin isosti siskon kanssa pienestä asiasta, olen kirjoittamattomuuttani temperamenttisempi kuin tavallisesti ja koko ajan olo, että pitäisi olla toisaalla.
Kirjapinoa kasvatin Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanilla, koska palkkapäivä oli ja ja oli aika ostaa järjestyksessään toinen Palkkapäiväkirja. Entisiä lukemattomia on kymmenen, yksitoista pinossa, kolme-neljä niistä kesken ja nyt lopetan tämän ja kirjoitan omaa, ostan mielenrauhaa, rukoilen sitä, haluan kirjoittaa nämä piikit ihon alta pois, huomenna töissä valitsen päivän ja otan sen lomaksi, tarvitsen kirjoituspäivää enemmän kuin juuri nyt mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti