Olen ollut tänäänkin vielä puolikuntoinen, mutta luultavasti parempaan päin kuitenkin - jospa tästä taudista selvittäisiin muutamassa päivässä, olisi niiiin siistiä. Vaikka otin päivän rauhallisesti, suorin kuitenkin itseni Kallion kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. En ole pariin vuoteen onnistunut menemään, joten oli jo aikakin. Ja kivaa!
Olin ehkä vähän dundeellisessa mielentilassa, sillä joka toinen laulu liikutti. Varsinkin Varpunen jouluaamuna. En oikein pidä ko. laulusta, mutta kun tuntematon vieruskaveri kyynelehti vuolaasti, alkoi minunkin kurkkuani kuristaa pieni pala.
Joululaulujen loppulaulu oli Maa on niin kaunis, niin kuin aina. Tällä kertaa se oli myös ehdoton kohokohta. Minä olen nimittäin oppinut pienenä koulussa, että kun lauletaan Maa on niin kauniin viimeistä säkeistöä, niin viimeiset kolme riviä Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi lauletaan seisten. Aina minua on harmittanut täällä Helsingissä kauneimmissa joululauluissa, kun tuo seisomaperinne ei ole ollut kellekään muulle tuttu ja koko virsi on laulettu istuen. Vaan ei tänä vuonna. Heti kun viimeiset rivit alkoivat, eturivissä nousi eräs mummo ketteränä jaloilleen ja minä kärppänä perässä - väitän, että onnistuin olemaan ehkä viides koko kirkossa, joka seisoi ;). Kaikki nousivat etujoukkojen perässä ja sitten veisattiin virsi loppuun seisten, kuten kuuluukin.
En tiedä miksi tuo Maa on niin kauniin viimeisten rivien laulaminen seisaallaan on minusta se juttu. Varmaan kun sen on seitsenvuotiaana oppinut eläkeiän kynnyksellä olevalta rakkaalta opettajatädiltä, ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Jollain tapaa tuollaiset sanattomat perinteet luovat yhteisöllisyyden tuntua ja se kai on se juttu, josta siinä tykkään. Että me kaikki tässä nyt tiedämme tämän saman asian ja toimimme sen mukaisesti kun laulamme tämän tietyn laulun, ilman että mitään tarvitsee sanoa erikseen. Joten hyvä mieli jäi, kun kerrankin homma hoitui oikeaoppisesti ;).
Huomenna ostan joulukukan tai kaksi. Tänään askartelen vielä joulutähden ikkunaan. Huomenna kirjoitan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti