May the Force be with you

perjantai 17. joulukuuta 2010

Sanat lentoon

Joskus joku on kysynyt, että kuuntelenko musiikkia kirjoittaessani ja olen aina vastannut, että joskus, mutta harvemmin tarkoituksella. Jos olen lähikuppilassa kirjoittamassa, kirjoitan musiikin kanssa, sillä ihmisten puheensorinan, astioiden kilinän ja kahvikoneen äänien lisäksi siellä soi yleensä aina taustamusiikki. Harvemmin mitään ärsyttävää, usein päiväsaikaan jotain iloista vanhaa jazzia tai jotain sen tyyppistä.

Silloin kun Gamma oli vielä romaanikäsikirjoitus, soitin joskus kirjoittamisen taustamusiikkina jotain melankolista. Kentiä, esimerkiksi, joskus Keanea, joskus harvemmin The Crashia, mutta siitä on jo aikaa. Aina kuitenkin ei-suomenkielistä musiikkia ja hyvin hiljaisella volyymilla.

Eilen, kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, surffailin YouTubessa ja eksyin kuuntelemaan Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä-biisiä. Olen kuullut sen monta kertaa aiemminkin, mutta jostain syystä se osui eilen illalla johonkin hermoon, itse asiassa hermoon nimeltä Sigma. Männä päivänä Sigma sai uuden lopun, jota hiukan epäröin. Eilen illalla kuuntelin monta kertaa putkeen En haluu kuolla tänä yönä -biisin ja tartuin sitten kynään. Soitin kappaletta yhä uudestaan ja kirjoitin Sigman lopun uudestaan. Samat tapahtumat kuin männä päivänä kirjoitetussa lopussa, mutta uudelleen, hiukan eri sanoilla. Kappaleen tunnelma ja osa sanoista sopii Sigmaan ja jollain tapaa siitä tuli nyt Sigman tunnusmusiikki. Toivottavasti saan kappaletta kuuntelemalla itseni vastakin siihen samaan tunnelmaan, jossa olin viime yönä kirjoittaessani raakatekstinä sen uuden lopun.

En siis yleensä käytä musiikkia kirjoittaessani ja vielä harvemmin tietoisesti, mutta joskus näinkin.

Tänään en ole nukkunut päiväunia ja tavallaan sen huomaa. Tai sitten tämä nuutuneisuus on tautia ja sisätiloissa elämistä eikä tautiväsymystä. Ei ota selvää. Olin kuitenkin kaukaa viisas ja ostin junaliput jouluksi sekä - iik jännää! - lentolipun Aucklandista Wellingtoniin ensi helmikuulle. Jos en ole sattumalta muistanut mainostaa, niin kyllä, menen moikkaamaan Kaukomatkaajaa Uuteen-Seelantiin ja matka on jo ihan kohta! Jännää ja hienoa. Siihen mennessä olen varmaan jo parantunutkin...

Ei kommentteja: