May the Force be with you

torstai 16. joulukuuta 2010

Mieliala kohdillaan taudista huolimatta

Tauti jyllää edelleen. Tai ehkä on väärin sanoa "jyllää" koska lähinnä se vain on. Ihan vain makaa liikkumatta minussa eikä edes yritä mitään. Hieman turhauttavaa, mutta yritän suhtautua zeniläisesti ja stoalaisesti ja mitä näitä nyt kaikkia onkaan. Veto on kuitenkin sen verran heikoissa kantimissa, että töihin en ole lähtenyt urheilemaan. Kävin eilen pyörähtämässä Avaimen jouluglögeillä ja vaikka oli hauskaa ja glögi lämmitti, niin totesin, että en ole ihan kunnossa: jos puolentoista tunnin seisominen saa aikaan väsymyskipua ristiselässä (se on se heikko kohta, joka aina ilmoittaa itsestään, jos kuosi on huono tai väsymys maksimaalinen), niin eipä taida olla töihinkään menemistä. Tänään lääkäritäti määräsi loppuviikon "sairasljomaa", mikä onkin kyllä varmaan ihan paikallaan. Jos lepää tämän taudin nyt pois, niin ensi viikolla jaksaa taas?

Avaimen glögeillä oli joka tapauksessa kivaa. Juttelin monen ihmisen kanssa ja ihastelin sitä lämmintä tunnelmaa, joka tilaisuudessa oli. Oli helppoa mennä juttelemaan tuntemattomienkin kanssa ja kun tunnistin (jee, minä! tällä kasvomuistilla!) muutamia bloggaajia kirjamessutapaamisesta, niin oli kyllä mukavaa. Ja hassua, miten normaalia oli, että muutamat kanssabloggaajat kysyivät heti ensi töikseen, että mitä kässärille kuuluu - totesin jälkeenpäin itsekseni, että niinpä, ne ihmiset, jotka lukevat tätä blogia, tietävät siitä asiasta enemmän kuin jotkut ystäväni. Joku voisi sanoa, että omituista, mutta ei minusta - tämä blogi on minulle nimenomaan kirjoittamisesta puhumista varten ja kavereiden ja ystävien kanssa on niin paljon muitakin puheenaiheita, ettei kirjoittamisesta tule useinkaan hirveästi puhuttua.

Vaikka olen ollut tänäänkin kotona ja käyttänyt aikani ei-mihinkään, aivot ovat silti liikkuneet ja hämmennyksekseni olen tainnut tajuta joitain asioita. Tällä kertaa ei kirjoittamiseen, vaan muuhun elämään liittyviä. Luulen, että minulle on hiukan selkiytynyt se, mitä haluan elämäni ei-kirjoitus-osalta ja se on miellyttävä tunne. Olen sen verran turvallisuushakuinen ihminen, että tykkään, jos on kartta kädessä tai edes päässä.

Huomiselle minulla on tavoitteena nukkua päiväunia ja lukea Zadie Smithiä. Jos saisi tuon Kauneudesta luettua ennen joulua, niin olisi puhtaampi pöytä ruveta ahmimaan joululahjakirjoja.

3 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Kunpa asuisikin likempänä Hesaa. Kirjojen takia. Olisin käynyt kaikki glögit, joihin sain kutsut. Täältä ei niin vain lähdetä etenkään muutaman tunnin takia.

Paranemisiin!

Vuorovettä kirjoitti...

Samaa mietin kuin Leena. Minä asun kohtalaisen lähellä Hkiä, mutta puntaroitava silti tarkkaan. Ajankäyttö ja etenkin budjetti on niin jämpti. Hullua ajatella rahassa tällaisia, mutta niin se vain on. (Ja itse olen tämän linjan valinnut, joten en valita.)

Mutta kivalta ja sydämelliseltä kuulosti. Ryökäle sitä tautijumitusmokomaa. Kaipaakohan keho lepoa vai super-ruokaa (katselin punnitse ja säästä -putiikissa niitä, huikeat hinnat)? Toipumista kuitenkin, onneksi on viikonloppu edessä. Terveisiä, ihan kirjaimellisesti!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos paranemistoivotuksista, Leena Lumi ja Vuorovesi <3! Välimatka-asiat ovat kyllä joskus ärsyttäviä - itse muistan viimeksi harmitelleeni välimatkaa Hämeenlinnaan, ja sehän ei ole kuin tunnin junamatka, mutta kyse oli jostain arkena tapahtuneesta kirjajutusta ja totesinpahan vain, että jos kiinnostava puheenvuoro kestää 30min niin en kyllä viitsi lähteä Hämeenlinnaan sen takia. Joten joskus näinkin päin täältä pk-seudulta!

Vuorovesi - en tiedä, mitä kroppa tarvitsee, lepoa vai superia, toetakseen tästä. Elämään tulee muutoksia ensi vuoden alkupuolella ja uskon niiden olevan avain siihen, etten sairastele jatkuvasti. Laskeskelin, että tämä tauti saisi mielellään olla viimeinen ja sitten alan valmistautua terveempään aikaan. Hoppas så! Ja tästä tulikin mieleen, että päivän vitamiinit on ottamatta. Menenpä purkille. Kivaa viikon loppupuolta teille molemmille!