Pientä yskiskelyä, väsymystä. Kurkku on nyt ollut kipeä tasan kaksi viikkoa. Ei pahasti, mutta kumminkin. Hetkeen ei lainkaan, mutta puolen tunnin kuluttua taas, ja ihan kunnolla. Jos tämä jatkuu vielä joulunkin jälkeen, menen käymään lääkärissä. Eihän tuolla kurkussa mitään ole, ei sillä. Ei tiaista, ei mustarastasta, ei säröä, ei paksua ääntä, ei pähkinänkuoria eikä kaunokirjoitusta. Mutta jos ei muuta, niin sairaskertomus saa yhden kappaleen lisää. Tekstin tuottamista sekin?
Söin äsken, nyt on vähän väsynyt olo. Maha täynnä, pää tyhjänä. Seuraavaksi tiskaan, jotta joulunvietosta on mukava tulla kotiin. Sen jälkeen varmaan vuorotellen virkkaan ja pakkaan ja virkkaan ja pakkaan. Yskin vähän välissä. Mieli tekisi kirjoittaakin, sujutella Sigman sanoja vihosta näytölle. Katsotaan. Ei painosteta, katsotaan. Syödään suklaakonvehti ja juodaan punaista glögiä, joka tahraa valkoisen posliinimukin pinnan.
Hengittelen hetken, lepuutan. Ajatukset virkkaavat tätä päivää, silittävät silmäluomia. Ryin, vaihdan ajatusta. Jouluksi on luvattu paljon kylmää, pitää pakata lämmintä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti