Kiitos

Tulin juuri lähikuppilasta, jossa istuin puolitoista tuntia kirjoittaen taukoamatta. Häpeäkseni (?) täytyy tunnustaa, että oli niin ihanaa kirjoittaa, että välillä tuli kyyneleet silmiin. Ei voi mitään, mutta tämä on minun juttuni. Tämä on se, mitä tehdessä sieluni on tyytyväinen. Huh. Olen ihan kännissä kirjoittamisendorfiineista.

Lähikuppilassa suolsin tekstiä kolmetoista sivua. Siis käsin kirjoitettua, vihkoon, mikä ei ole koneella kirjoitetuissa aanelosissa kamalan paljon. Vihkoni on kyllä isompi kuin a5-kokoinen, mutta ei rivejä, eikä a4-kokoa, mikä takaa sen, että sivuille mahtuva sanamäärä on ihan erilainen eri päivinä ja hetkinä - käsiala vaihtelee mielialan ja kirjoittamisen sujuvuuden mukaan.

Mutta siis - aivan sama montako sivua, montako sanaa, montako. Parasta on se, että kirjoitin, että nautin siitä sopimattoman paljon. Heti alkuunsa kirjoitin Omegan lopun kuntoon, sen, jota hahmottelin toissailtana vähän. Nyt hahmotteluista tuli kokonaisuus, noin sen pitääkin mennä. Toivottavasti! Totta kai sitä pitää vielä lihottaakin ja huolenaiheita Omegaan liittyen on vielä monia - ja kaikkiin Kreikkalaisiin liittyen myös. Joka tapauksessa Omega on taas vähän pidemmällä.

Omegan kirjoittamisen jälkeen suolsin ihan vain päässä pyörteileviä sanoja ja tajunnanvirtaa sivukaupalla siinä mahdollisimman huomaamattoman kyynelehtimiseni ohella. Lopuksi tartuin Sata sivua -kirjaan ja tein siitä muutaman harjoituksen. Hyviä olivat, ja välillä raakakirjoitin sitä, mitä nuo harjoitukset minussa herättivät, mitä ajatuksia kirjoittamisesta, mitä asioita huomasin itsestäni ja kirjoittamisestani.

Kirjoittanut siis olen ja ajatellut kirjoittamista. Olen ajatellut myös lukemista. Sitä, miten minulle olisi varmasti hyödyllisintä lukea juuri nyt jotain sellaista, joka on kaukana omasta tyylistä, omista sanoista. Sellaista, joka ensi vilkaisulla ei todellakaan osu ja uppoa. Niin, ja runoja. Niistäkin niitä, jotka eivät heti tunnu omimmilta tai sellaisilta että ymmärtäisin. Tajunnanlaajennusta, sanatajunnan laajennusta minä kaipaan nyt. Ja ruokaa. Seuraavaksi syön, sitten kirjoitan Omegan lopun puhtaaksi koneelle, sitten menen hierojalle. Samalla yritän vähän hillitä tätä kasvoille väkisinkin leviävää hymyä, etteivät kärpäset lennä suuhun.