Kirjoittaminen tökki myös lähikuppilassa. Joko en jaksa tai en uskalla tai sitten se on harjoituksen puutetta. Selailin Tommi Parkon kirjaa Kirjoita runo ja kirjoitin runon. Kirjoitin kuusi runoa. Vasta ne saivat jotain irti sisältäni. Eivät kokonaan, mutta löysennettyä vähän. Yritän olla armollinen itselleni ja etsiä sanoja vain jos ne haluavat tulla etsityiksi. Voi myös olla, että luen vain kirjaa.
Ei ylenpalttista onnea ja hehkumista tänään. En silti valita. Otan mieluummin huononkin kirjoituspäivän. Sitäpaitsi lounaan jälkeen voisin lukea Khiin ja Epsilonin, viilata niitä.
Taivas on edelleen pilvessä, mutta häikäisee silti. Haluaisin sanoja, mutta en tiedä haluavatko ne minua. Syömään. Musiikkia soimaan ja maha täyteen. Ja mieluummin huonokin kirjoituspäivä kuin ei kirjoituspäivää ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti