Viikonloppu-zeniä

Go confidently in the direction of your dreams! Live the life you've imagined.
(Thoreau)

Tänään olen saavuttanut tavoittelemani asiat: kävin lauantaikahvilla kahvilassa, pesin vessan yltä päältä, laitoin ruokaa, tiskasin ja söin. Ja todellakin söin. Joinain päivinä ruoka todella osuu maaliinsa. Vaikka nyt itse sanonkin, niin oli niin hyvää ruokaa, etten melkein malttanut lopettaa syömistä. Ihan jumalaisia paahdettuja juureksia! Eivät kai mitenkään erikoisia, mutta juuri tähän kohtaan täydellisiä. Jos jotakuta kiinnostaa, niin paljon palsternakkaa, paljon juuriselleriä, hiukan porkkanaa. Leikataan sopiviksi lohkoiksi, uitetaan marinadissa jossa on oliiviöljyä, yhden appelsiinin mehu, suolaa, hiven mustapippuria ja aika runsaasti kuminan- ja fenkolinsiemeniä. Jos olet reipas, laitat mukaan myös appelsiinin kuorta. Sitten uunipellille (älä kaada kaikkea marinadia mukaan, etteivät juurekset ui) ja uuniin, noin 200 astetta ja puoli tuntia tai kunnes näyttävät mahdollisimman herkuilta. Ah, ah, ah! Toimi erittäin hyvin itsepaistetun paahtopaistin kanssa. Oli vähällä etten syönyt myös huomisen annosta (ainakaan kokonaan, krhm ).

Ihanan ruuan lisäksi aurinko paistaa, maljakossa on kaikenvärisiä tulppaaneja Hakiksen torilta, musiikkina soi Samae Koskisen uusin, josta tulee hämmentävän hyvä mieli. Mitä vielä? No tietysti haluaisin kirjoittamista, mutta ensin pitää lukea - lupasin lukaista yhden englanninkielisen romaanin ja kertoa mielipiteeni siitä viimeistään maanantaina, joten lukemaan lukemaan.

Kun ihanat juurekset olivat uunissa, makasin keskellä lattiaa venyttelemässä selkääni. Silmät sattuivat kirjahyllyssä olevaan Sana Krasikovin Vielä vuosi -novellikokoelmaan, ruoka tuoksui, aurinko ja kaikki, ja muistin, että niin tosiaan, minulla on maanantaina vapaapäivä. Kokonainen vapaapäivä itselleni ja kirjoittamiselle. Hymyilen kun ajattelen sitä. Ihan kuin aurinko paistaisi vielä vähän keväisemmin.