Iltani: Paikasta A paikan B kautta paikkaan C, mutta sulassa sovussa silti, ei ahdistusta, ei paniikkia. Joogako sen teki, kaiversi jotain rauhaa hermostuneen päivän peruskalliosta, kuitenkin.
Ennen nukkumaanmenoa kirjoitan taas sängyssä. Yleensä se ei huvita, haluaisin vaakatasoon, maate, unta, rentoja jäseniä, mutta otan silti kynän ja huijaan itseni: yksi sivu vain, vain yksi sivu. Sitten kirjoitan kaksi tai kolme, kynä innokkaana, saan sanoja, jotka tuntuvat hyviltä. Odotan aikaa jolloin saan kutoa ne yhteen, tai kursia.
Eilen ratsastamassa, pitkästä aikaa. Lämpimän, pilvisen illan läpi pienen tumman, pörröharjaisen hevosen selässä, lujakavioisen, Du edel och eldig, se kulki pilvien päällä, tai mesiangervojen, tai timotein tähkien päällä, niin pehmeää oli meno, niin pehmeäksi tuli oma sielu.
Nyt menen taas, yritän olla lujakavioinen ja pehmeäkäyntinen minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti