May the Force be with you

torstai 7. heinäkuuta 2011

Some like it hot

Tänään postitin sen vinuttamani ja venyttämäni postituksen eli Kreikkalaiset paperilla Kustantamo I:hin. Kolme hylsyä tullut, mutta silti kuutta vielä odotellaan, nyt kun tuo Kustantamo I liittyi joukkoon. Tempaisin aamulla postimerkkikätköstäni sen mitä käteen osui (eli tyhjensin sen täysin) ja hymyilin hiukan liimatessani paketin päälle, muiden postimerkkien joukkoon vuoden 2007 joulumerkkejä. Jotenkin niitä oli jäänyt muutama jäljelle, ja nyt ne ovat matkalla Kustantamo I:hin. Toivottavasti joku hymyilee joulumerkeilleni ;).

Operaatio kodin viilennyt jälleen käynnissä. Pitänee ottaa järeitä keinoja käyttöön, jos aion nukkua ensi yönä. Sängyssäni on keltaiset lakanat ja olen miettinyt tässä muutaman illan, että mikä ihme sai minut petaamaan juuri keltaiset lakanat sänkyyn tällä säällä, kun viileän sinisiä ja harmaita lakanoita löytyisi myös. En tiedä, mutta tuosta päähänpistosta johtuu se, että sänkyni paitsi on kuuma myös näyttää kuumalta.

4 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Minulle on ilmeisesti kuumuus ollut tänään hyväksi, sillä oma tekstini on edennyt kivasti. Olen saanut lopun kirjoitettua (mutta saa nähdä, pitääkö sitä vielä muuttaa moneen kertaan). Paljon tekstiä puuttuu silti vielä siitä edeltä, eli valmista ei ole tullut :-).

Mietin juuri kirjoittamisen vimman jälkeen, miltäköhän tuntuu odotella vastauksia käsiksestä kustantajilta. Se on varmasti välillä raastavaakin, vai mitä tuumaat?

Rooibos kirjoitti...

Paula: Onnea tuotteliaan päivän johdosta :). Tekstin edistyminen tekee hyvää ihmiselle :).

Mitä tulee vastausten odotteluun, niin joo, on se välillä raastavaa, ärsyttävää ja hermostuttavaakin :). Mutta toisaalta, joskus se vain on. Niin kuin nyt. Koko Suomi alkaa olla seis ja kesälomalla, joten minun ei tarvitse odottaa vastauksia kustantamoilta vähään aikaan. Joskus se on ihan kivaakin; kaikenlainen toivo on aivan oikeutettua kun kukaan ei ole tyrmännyt sitä vielä.

Anne T kirjoitti...

Minulle lähetys oli vaikeampaa kuin odottelu. Kun ensimmäinen hylsy tuli ja oikein sellainen Gummeruksen perinteinen "ei kiitos, haist huilu" mutta ystävällisemmin ;) niin se terä lähti pois.

Kyllä se sitten mieltä lämmittää jos saa ajatellunkin ein tai varsinkin, kun saa sen kyllän. Joillekin se tapahtuu heti, joillekin vasta pitkän työn jälkeen. Uskon, että sen edessä on lopulta vain yksi henkilö, joka uskoo sinuun ja tekstiisi. Löydät kyllä omasi!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos tsemppauksesta, Anne! Jostain syystä kässärin lähettäminen ei ole ollut minulle koskaan erityisen vaikeaa - jossain vaiheessa on aina mennyt hermo sen verran perusteellisesti, että olen todennut, että on aika ;).Onneksi tosiaan nyt kesällä ei tapahdu mitään vaan saa rauhassa lomailla tuosta vastausten odottamisesta ;).