Kello on kaksitoista sunnuntaina 15.1.2012. Ulkona on lunta ja pakkasta, kumpaakin vähän. Aamiaisleivät ja mustikkakeitto odottavat ruokapöydällä eilisen ja tämänpäiväisen Hesarin kanssa. Oliverin Deliriumista olisi vielä hiukan lukematta ja se polttelee. Taivas on harmaa tai valkoinen, riippuu mitä siitä ajattelee. Puut ovat mustia lunta vasten, vaikka kun katsoo tarkasti, näkee kellanruskeaa, sammaleenvihreää ja punaviolettia niiden oksissa.
Uneksin siitä, että selaan Hesarit, että ripustan koneessa hyrisevät pyykit kuivumaan, että kirjoitan eilisen raakatekstin puhtaaksi, että luen Deliriumin loppuun, että jatkan Hytti nro 6:tta, että menen ulos ja pakkanen kylmettää kasvot, että menen kahvilaan ja kirjoitan raakatekstiä ja minussa asuu hiljaisuus ja tyyneys, että keitän lihakeittoa, että tiskaan ja keittiö on puhdas ja kiiltävä, että näen miten naakat lentävät taivaan yli, että kuulen sorsien narinan sulakohdassa, että hymyilen, olen raukea, että ehdin vain istua ja katsella ulos, että menen aikaisin nukkumaan. Että ehdin tämän kaiken tänään ennen kuin on jo liian myöhä ja väsynyt olo.
Pitänee aloitella.
2 kommenttia:
Voi ETTÄ miten toiveikkaan ihana postaus:) Että voisi asennoitua elämään tuolla odottavalla mielellä ja jos osankin siitä voisi pukea itse ajatuksista tekoihin niissä omissa pienissä mutta- ja että-tilanteissa;D Valoa sinulle, että jaksaisit;)
Kiitos valon toivotuksista, Marke, sitä on ollut tänään :)!
Lähetä kommentti