May the Force be with you

lauantai 7. tammikuuta 2012

Koti

Minä olen löytänyt taas sen osan itseäni, joka pitää minua koossa. Olen muistanut taas sen, että en kuitenkaan kirjoita vain julkaistakseni. Kirjoitan myös siksi, että pysyn minuna. Siksi, että se tekee hyvää. Hengelle ja ruumiille, rentouttaa, irrottaa kireästä ja kiireestä, tuntuu hyvältä, ankkuroi minut siihen, mikä on tärkeää. Ja tärkeää on, mutta eri asiat kuin stressaantuneena kuvittelee. Siitä asti, kun aloin syksyllä 2007 kirjoittaa niin kuin nyt kirjoitan (paljon raakatekstiä), olen oppinut ihan hirveän paljon sekä kirjoittamisesta että itsestäni. Siitä, minkälainen ihminen olen, minkälaiset asiat minuun vaikuttavat mitenkin ja miten kirjoittaminen korjaa minua. Miten aina, kun tuntuu siltä, ettei jaksa, ettei kykene, ettei ehdi, että on osissa ympäriinsä, ettei ole tässä ja nyt ja omassa itsessä, miten silloin kannattaa kirjoittaa. Kuulostan jo amerikkalaiselta self help -oppaalta, mutta ei voi mitään. Kirjoittaminen tekee minulle hyvää. Jos muistan sen tänä vuonna, muistan, että se ilmeisin keino on se toimivin (kirjoita! kirjoita!) olen tyytyväinen vuoden saldoon.

Sitten proosallisempaan asiaan: vuoden ensimmäiset kirjaostokset on tehty. Löytyi naurettavan halvalla Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit ja tuskin maltan odottaa, että pääsen sen(kin) kimppuun. Eniten polttelee kuitenkin kesken oleva Lauren Oliverin Delirium. Valitin siskolle, että nyt tarvitsisin jotain mukaansatempaavaa ja koukuttavaa ja sellaista, mikä vie ajatukset pois arjesta. Sain häneltä Deliriumin lainaan ja vaikka olen vasta sivulla 36, kirja tuntuu olevan juuri sitä, mitä juuri nyt tarvitsen. Niin joo, ostin Keltaisten tyyppien lisäksi myös ruokakirjan: Rita Koppin Auringonpaistetta kielellä. Yrtit Välimeren keittiössä. Vaikuttaa hyvältä, ideoita sellaisiin yhdistelmiin, joita ei tule kokeilleeksi. Aloin heti suunnitella illaistujaisia ja hyvää ruokaa.

On satanut lunta ja kaupunki on ihana. Voi melkein kuvitella, että tästä alkaa talvi, ihan oikeasti.

5 kommenttia:

Marke kirjoitti...

Kiitos että tsemppasit minuakin taas kirjoittamaan, kirjoittamaan! On ollut vähän virta kateissa tkstin suhteen. Jotenkin Soinia lainatakseni:"Se ei vaan toimi!" Päätin nyt sitten kuitenkin jättää tekstin takkupaikat omaan rauhaansa ja luoda kokonaan uutta tekstiä joka ehkä tai sitten ei, tulee osaksi valmista kokonaisuutta.
Teillä siellä talvi, meillä joulukuun viileät päivät alkavat taas lämmetä ja aurinko paistaa hiukan pitempään ja korkeammalla.
Keltaiset tyypit kiinnostaa minuakin. En ole juurikaan kirjoittanut tai lukenut novelleja, mutta se kirjoitustapa myöskin kiehtoo ja ehkä kokeilen sitä kunhan saan tämän suuremman kokonaisuuden valmiiksi. Tosin lyhykäisiä tekstejä luon koko ajan, mutta en tulkitse niitä novelleiksi, raapaleiksi ehkä.
Valoa ja iloa elämään valkeiden hankien myötä!

Marja Leena kirjoitti...

Tuo on hieno huomio, että et kirjoita vain julkaistaksesi, vaan pysyäksesi sinuna. Se on minusta kirjoittamisen ydinjuttu, josta kaikki lähtee. Onnea!

Rooibos kirjoitti...

Marke: Kiva, jos sait kirjoitustsemppiä bloggauksestani :). Minä toivon, että täällä tosiaankin alkaisi talvi vihdoin, ettei jäädä tänä talvena ihan ilman talvea.

Marja Leena: Aina joskus itsestäänselvät ydinjutut tuppaavat jäämään kaiken ylimääräisen sälän alle, mutta onneksi tulee näitä pysähdyksen hetkiä, että sitä muistaa taas mikä onkaan tärkeää :).

Liina kirjoitti...

Mulla taitaa lääkitys olla hieman pielessä, koska mä jollakin tavalla herkistyin tästä postauksesta ja etenkin siitä miten kuvaat kirjoittamista ja sen merkitystä.
Jotenkin vaan niin hienosti ilmaistu :).

Rooibos kirjoitti...

Kiva, että osui ja upposi, Liina :).