Ah, mikä onni naputella taas irtonäppikseni näppäimiä! Patterinvaihto tekee terää! Tuntuu suorastaan luksukselta, kun saa istua niin kuin pitääkin, eikä tarvitse kurotella pöydällä olevan läppärin näppäimistölle.
Tämä päivä tuntuu muutenkin mukavalta kuin vain uusittujen näppäimistön patterien verran. Auringonlasku on kaunis, ikkunassa on muutama sievä jääkukka, taivaalla lentävän lentokoneen vilkkuvalot näkyvät himmeästi pienen pilvenriekaleen läpi ja lämpölaitoksen piipusta tupruava savu tekee auringonlaskun värittämän taivaan eteen violetin, toisesta päästään haihtuvan, ilmassa kiemurtelevan lohikäärmeenhännän. Sitäpaitsi olen ostanut tänään kummallisen leikkokukan ystäville vietäväksi, olen ostanut jääkaapin täyteen juureksia ja ottanut huomisen lihakeiton lihaisat luut sulamaan pakastimesta jääkaapin puolelle. Niin ja kylllä, se kaikkein ilmeisin: olen kirjoittanut. Kävin kahvilassa ja kirjoittelin seitsemän sivua raakatekstiä ja osa siitä oli sellaista, minkä aion kirjoittaa puhtaaksi. En tiedä, mihin käytän sitä vai käytänkö mihinkään, sillää se on vain kolme sivua käsinkirjoitettua raakatekstiä, mutta minulle jäi kirjoittamisen jälkeen sellainen olo, että se ansaitsisi päästä mukaan johonkin. Edes puhtaaksikirjoitetuksi, ettei se hautaudu kirjoitusvihkon uumeniin ikuisiksi ajoiksi.
Seuraavaksi tiedossa on lukutauko. Voisin toki tiskata tai imuroida tai tehdä jotain muuta elämänhallinnallista, mutta aion ottaa Oliverin Deliriumin ja viltin ja asettautua sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti