Unessa

Unessa ajoin pienellä punaisella avoautolla. Se muuttui hevokseksi, jolla ratsastin. Hevonen oli ruunikko tai rautias tamma, "tavallisenvärinen", niin kuin jotkut sanovat, ja pieni. Meitä vastaan tuli paljon suurempi, tumma ja vihainen hevonen, joka halusi hyökätä kimppuumme. Vain vaivoin sain patistettua hevoseni pois tilanteesta, se olisi halunnut pysähtyä, se pukitti ja potki taaksepäin, yritti antaa selkään sille isolle rumilukselle. Lopulta sain sen laukkaamaan pois, turvallisempaan paikkaan.

Myöhemmin unessa minä seisoin valkoisen hevosen kanssa vastakkain. Rapsutin sitä päästä, ajattelin, että ei se taaskaan rauhoitu käteni alle, mutta se rauhoittui kuitenkin, laski päänsä olalleni ja oli ihan hiljaa ja nautti. Muistan olleeni hämmästynyt, siitä että kerrankin kelpasin, ja otettu, iloinen ja tyytyväinen.

En ole viime aikoina tuntenut itseäni pieneksi, punaiseksi avoautoksi tai ärhäkäksi, ruskeaksi tammaksi. Valkoisesta hevosesta sen sijaan tuli hyvä mieli. Tuntui kuin olisin saanut jotain, mitä olin jo pitkään toivonut, kun se laski päänsä olalleni ja lepuutti siinä, silmät kiinni. Vaikken uskokaan enneuniin tai muuhun vastaavaan, joskus on mukava ajatella unistaan, että ne ennakoivat tai lupaavat hyvää, sillä joskus katteeton ja järjenvastainen toivo on juuri sitä, mitä tarvitsee.