Kaksi yksiötä

Huomenna hän tulee. Nimittäin antibiootti. Männäviikkoinen poskiontelovaivani ei todellakaan ole jättänyt minua. Ehkä se kiukustui kirjoitusviikonlopun hyisestä, mereltä puhaltavasta viimasta, ehkä se veti vain henkeä uutta hyökkäystä varten, ehkä sillä ei ollut aikomustakaan lähteä. Ehkä se vain rakastaa minun poskionteloitani! Ehkä ne ovat viihtyisät ja mukavat pikku yksiöt, joihin on hyvä asettautua suojaan kevään kirkkaalta valolta. Tai ehkä se oli jo menossa pois, mutta ärtyi uudelleen katupölystä. Kuka tietää, en ainakaan minä. Paitsi sen, että käsilaukussa odottelee jo resepti, jonka sain reilu viikko sitten ja huomenna lunastan sillä lääkkeitä ja sitten katsotaan, että kuka näissä onteloissa määrää. Tämän illan annan kuitenkin vielä olla, sillä en vain jaksa lähteä enää ulos hoippuroimaan. Lataan pesukoneen, lataan itseni sohvalle ja kirjan siihen vierelle ja otan rauhallisesti.