Kirjoittaminen on syvästi sisäinen asia ja silti se on minun reittini ulkomaailmaan. Se, että istun yksin kotona umpioituna ja ilman ihmiskontaktia, loppuu, kun otan kynän käteen. Miten kirjoittaminen onkin kommunikaatiokanava, yhteys ulkomaailmaan, vaikka raakatekstin sanoja ei lue kukaan muu kuin minä, jos minäkään. Miten sanat ovat minun keinoni tulla kuulluksi, vaikka tietäisin kirjoittaessani, että ne jäävät lukematta kaikilta. Sanat ovat minun merkitykseni ja minun merkityksellistäjäni, niiden kautta minä saan huomiota ja ne tekevät minut näkyväksi, vaikkei ole ketään katsojaa tai kelle näkyä. Miten se voikin olla niin, ja se on, joinain päivinä oikein lujasti ja väkevästi, niin että minä itsekin pysähdyn katsomaan itseäni kynä kädessä.
Kirjahyllyn kirjanselissä on kokonaisia maailmoja. Niissä on myös kirjoittajien riemu ja toinen maailma, se jossa on onnistuttu vihdoin tai ties monettako kertaa. Se kohta elämässä, kun ei tarvitse kantaa lähimpänä sitä tietoa, ettei onnistu. Eikä julkaiseminen siltikään muuttaisi mitään. Jokainen sana on kirjoitettava itse ja uudestaan ja uudestaan, eikä sillä, mitä on kirjoittanut joskus, ole mitään tekoa sen kanssa, osaako kirjoittaa nyt, ja kuitenkin on tieto, että todistettavasti on onnistunut joskus. Kirjahyllyn kirjanselissä on helpotusta ja naurua ja itkua. Siltä se ainakin tuntuu kun itse pitää edelleenkin opettaa itselleen lempeällä kädellä, ettei kuulu siihen joukkoon, eikä tule kuulumaankaan aikoihin. Että mahdollisuudet täytyy rakentaa uudestaan ja sanat pitää kaivertaa uudestaan ja heittää tuuleen.
Kirjoittaminen tekee minut näkyväksi, kuuluvaksi ja ääriviivallistaa minut. Minulle. Ehkä vielä joskus joku muukin näkee sen. Ei kuitenkaan ihan heti, opi siihen ja nauti.
2 kommenttia:
Tiedätkö, luen kaikki postauksesi ja usein oikein odotan niitä, niin ihasti kirjoitat. Jos pelkät "päiväkirjamerkinnät" ovat näin kauniisti kirjoitettuja, niin miten koskettava ja kiinnostava moneen kertaan hiottu novellikokoelmasi täytyy olla! Mietin, oletko kokeillut jo pieniäkin kustantamoja, niidenkin joukossa on myös hyvin laadukkaita? (Anteeksi jos tämä kommentti häiritsee, kun katsot jo eteenpäin ja luot uutta, mutta tuli mieleen, että kustantamoja on nykyään tosi paljon ja joskus pientenkin teokset pääsevät esim. palkintoehdokkaiksi, eli laatua löytyy.)
Voi Maria, kiitos sanoistasi <3! Lämmittää ihan hurjasti :). Ihanaa, että tykkäät :). Mitä novelleihin tulee, niin olen kyllä kokeillut pieniäkin kustantamoja novellikokoelman kanssa - tällä hetkellä niistä kolmesta puuttuvasta hylsystä yksi on pikkutalosta, jota en ole kokeillut ennen. Pienistä olen saanut tosi ihania ja tsemppaavia vastauksia, mutta ei ole tärpännyt. Minulle kyllä kelpaisi joku pienistäkin kustantamoista oikein hyvin :) mutta novellien kustantaminen taitaa olla niille tosi kannattamatonta toimintaa, joten... Eikä häirinnyt kommenttisi, älä huoli :) - vaikka katson jo eteenpäin, niin Kreikkalaiset on ollut niin monta vuotta tuossa rinnan päällä, että ei siitä kokoelmasta noin vain eroon pääse ;). Hassua huomata, miten siihenkin ajatukseen, että kokoelma voi mennä milloin hyvänsä läpi ja minusta voi tulla sopimuksen saanut ihminen, on kiintynyt näin kovasti ;) ja ripustanut osan omakuvastaan siihen - niin kuin olen monesti täällä blogissa jo tilitellyt. Ja sitten se ei olekaan enää totta, tuosta noin vaan ihan yhtäkkiä. Että vaikka katson eteenpäin, niin kyllä Kreikkalaiset kaiut vielä huutelevat päässä :).
Lähetä kommentti