May the Force be with you

maanantai 11. marraskuuta 2013

Palvelukseen halutaan: James

Minä tarvitsisin taloudenhoitajan. Jonkun, joka olisi paikalla, kun harpon kauppakassin kanssa kotiin, kun olen ensin käynyt kirjoituskahvilassa ja pääni on aivan täynnä sanoja, dialoginpätkiä ja kuvia, jotka syttyvät ja sammuvat ja vaativat tulla kirjoitetuksi siinä välissä. Tarvitsisin jonkun, joka laittaisi pyykit koneeseen ja tekisi ruuan niistä kauppakassissa olevista tarvikkeista. Jonkun, joka nyppäisi minut välillä ylös tuolista ja käskisi taukojumpata. Joka laittaisi paikoilleen ne tavarat, joita minä en ehdi, koska pitää avata kone ja kirjoittaa kirjoittaa. Jonkun, joka veisi viime viikon lukemattomat Hesarit paperinkeräykseen, sillä en ole ehtinyt lukea niitä, tai silloin kun olisin ehtinyt, en ole halunnut. Minun Jamesini toisi minulle teetä nyt kun kirjoitan ja laittaisi iltapalan valmiiksi ja ripustaisi ne pyykit.

Tai sitten minun täytyy vain ryhdistäytyä ja hoitaa kaikki itse. Niin kuin teenkin. Niitä Hesareita lukuun ottamatta... Joinain päivinä, kun astuu ovesta sisälle kotiin, ainoa, mikä tuntuu tärkeältä, on se, että saisi kirjoitettua sen ilotulituksen, joka räiskyy päässä ja silloin se lehden lukeminen tai viikonlopun reissun jäljiltä levällään olevan laukun purkaminen eivät ole niitä ykkösjuttuja.

Minun ei pitänyt mennä tänään kirjoituskahvilaan, mutta kun suunniteltu tapaaminen peruuntui, niin ajattelin, että aina minä tunnin verran voin kirjoittaa. Ei ollut suunnitelmia, en tiennyt mitä kirjoittaisin, en tiennyt että tulisiko siitä mitään. Tuli siitä. Alan tuntea itseni aika rasittavaksi, kun aina vaan ihmettelen, että tekstiä sen kun tulee, mutta kun niin vain on. Ja yhä edelleen pelkään välillä, että tekstin tulo loppuu ja sitten minulla on vajaa kässäriluonnos, jonka kanssa en pääse eteen enkä taakse. Joten olen vain niin kiitollinen siitä, että tekstiä tulee. Etenkin, kun tuntuu, että tänään pääsin himpun verran eteenpäin Volvon tärkeimmän sivuhenkilön tarinassa. Ihan kuin alkaisin tajuta hiukan verran enemmän, miksi hän on kässärissä. Ja samalla koko käsikirjoituksen teema kirkastuu taas - teema, jota en alunperin aikonut kirjoittaa Volvoon, vaan joka tuli siihen ja petasi itselleen paikan. Niin minun teemani tuntuvat aina tekevän. En minä kutsu niitä, ne tulevat itsekseen. Volvon kanssa luulin, ettei niin käy ja luulin, että tiesin kässärin teeman etukäteen, mutta toisin kävi.

Joten. Mitä seuraavaksi? Päivän raakatekstien puhtaaksikirjoitusta. Ja pyykkien ripustaminen ja kupillinen rooibosta ja ne Hesarit pois lattialta ja sen laukun purkaminen ja - - - James! Ole kiltti ja tuo minulle kuppi appelsiinirooibosta ja raivaa sitten täällä vähän. Oikeastaan voisit tehdä sitä rooibosta saman tien pannullisen. Kyllä, siihen raskaaseen, ruskeaan teepannuun. Ja pyykkiteline on siellä tavallisessa paikassa. Kiitos.

7 kommenttia:

Än kirjoitti...

James! Mene työpaikalleni ja ole minä! Kirjoitan tämän päivän kotona :)

vaarna kirjoitti...

Minäkin tarvitsen Jamesin! Koti alkaa muistuttaa pikemminkin kaatopaikkaa kuin asuttavaa koloa. Toistaiseksi avokkini on nauranut minulle päin naamaa, kun olen yrittänyt juoksuttaa. Hullua miten kaksi ihmistä ei kiireiltään vaan jaksa.

Ehkä sitten tulevaisuudessa, kun rahaa virtaa ovista, palkkaan sen Jamesin hyörimään kotiin. Ja voin juoda teetä ja kirjoittaa hyvällä omatunnolla. Toisaalta, eikös Rowlingkin sanonut, että hänen kotinsa oli aina sekaisin ennen menestystä? Valintojen maailma... ;D

Rooibos kirjoitti...

Än: Ihan mahtava idea! :D Huomaisikohan kukaan jos James korvaisi minut työpaikalla...?

Vaarna: Tosiaan, on se mystistä, miten koti kaatopaikkaantuu. En tajua, että kuka sotkee, koska minähän olen päivät töissä... teillä käy sotkemassa varmaan se sama tyyppi?

Priorisointi ei tosiaan osu aina siivoamiseen. Joskus se on ihan kivaa, mutta joskus taas tulee mieleen se vanha viisaus, että "A clean house is a sign of a wasted life." ;)

Malna kirjoitti...

Aaaah! Minäkin tarvitsen Jamesin! Hän voisi täällä minunkin luonani pistää paikat kuntoon, sitten tehdä minulle illalliseksi jotain oikein herkullista munakasta tms. niin että itse saan vain istua valmiiseen pöytään, käskeä minut ajoissa nukkumaan ja auttaa minua järjestämään aikatauluni niin etten yritä tehdä liian monta asiaa samalla viikolla ilman rauhallisia taukoja. Ja luultavasti hän tekisi päivätyönikin paremmin kuin minä tällä hetkellä. ;-)

Rooibos kirjoitti...

Malna - kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :)! Etenkin tuo, että James käskisi myös ajoissa nukkumaan, kun siinä olen itse aika huono.

Lila kirjoitti...

Ehdottomasti minullekin James! Joka tällä hetkellä voisi vaikka käydä kaupassa, siivota, siivota jääkaapin, tiskata, lajitella postit, hakea talvivaatteet varastosta, viedä lajitellut jätteet, maksaa laskut, laittaa pyykit kuivumaan, istua töissä puolestani vaikka kaksi tuntia päivässä, etten jäisi miinuksille, ja kirjoittaa alkuun 10 000 sanaa nanowrimoon. :D

Rooibos kirjoitti...

En siis ole ainoa, joka kaipaa Jamesia ;). Toivottavasti työpaikkaa vailla olevia Jameseja on paljon, ettei meille tule riitaa, että kuka saa Jamesin ja kuka ei ;). Ja Lila, minullekin kelpaisi tuo jääkaapinsiivoajaJames, ja ihan erityisesti imurointiJames...