Kalvoja

Lukion historianopettaja höysti aikoinaan opetustaan pikku sutkautuksilla. Yksi hänen omaperäisistä helmistään pulpahti tänään mielen kun ajattelin kirjoittamista. "Kalvoton nainen on kelvoton nainen", hekotteli hissanope viitisentoista vuotta sitten. Näen sieluni silmin, miten ihmettelette, että mitä hittoa törpöillä vanhoilla vitseillä on tekemistä kirjoittamiseni kanssa. Paljonkin. Nimittäin ne kalvot.

Silloin kun kirjoitus ei suju tai kun se tuntuu hankalalta, tajuan erityisen selvästi, että edessäni on sitkas, puoliläpäisevä kalvo. Sellainen paksu, joustava ja hyytelömäinen. Sellainen, josta on erityisen vaikea päästä läpi. Ja läpi pitää mennä, jos aikoo kirjoittaa, pää edellä läpi. Kalvon saa aikaan vaikea teksti, jonka kanssa pitää pusertautua tuon esteen läpi, jotta homma etenee. Sen saa aikaan kirjoittamisesta vieraannuttava aika, jonka jälkeen palaan taas ruotuun. Palaan, kunhan onnistun ponnistelemaan itseni näkymättömän kalvon läpi. Sen läpi ponnisteleminen on vaikeaa. Joskus tuntuu, etten pääse edes lähelle, vaan ponnahtelen sitä vasten - väärällä puolella. Siellä, missä tekstiä kyllä syntyy, mutta tekstillä ei ole juurikaan merkitystä.

Kalvoseinän läpi rimpuilu voi olla vaikeaa. Se voi tehdä kipeää, olla ahdistavaa, vaatia hirveästi voimia, vaatia minua katsomaan syvälle itseeni ja näkemään paljaita asioita. Aina se kuitenkin palkitsee, läpipääsy.

Tänään vietän sairaslomapäivää, enkä ole lähelläkään läpipääsyä. Ponnahtelen vasten sitkasta seinää, en saa otetta. Olen kirjoittanut kahdeksan sivua raakatekstiä ja ottanut päiväunet. Ei tunnu miltään, vaikka kovasti haluaisin. Aion ottaa kimpsuni ja kampsuni, käydä maksamassa kirjastosakot ja hankkiutua lähikuppilaan kirjoittamaan. Tämä päivä on yllättäen vapaa, puhdas, ja sitten teksti ei tule, sanat karkaavat. Teekupin valkeassa pohjassa häilähtää tarina, mutta se liukenee pois, haihtuu, höyrystyy, jos sitä koskaan olikaan. Lähden vaihtamaan maisemaa, josko se auttaisi.

p.s. Tästäkin aiheesta olen tainnut blogata entisessä elämässäni. Yh. Mikä vain todistaa sen, että sanat karkaavat tänään kovin helposti. Vaikka ei se mitään (siis se, että sanat karkaavat). Tämäkin kirjoittaminen on paljon parempaa kuin ei kirjoittamista lainkaan.